Psalms 132
1 A Song of Ascents. Remember, O Yahweh, unto David, all his humiliations!
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 What he Sware to Yahweh, —Vowed to the Mighty One of Jacob:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 Surely I will not enter the home of my own house, nor ascend my curtained couch;
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 I will not give sleep to mine eyes, nor, to mine eye-lashes, slumber:
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 Until I find a place for Yahweh, habitations for the Mighty One of Jacob.
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Lo! we heard of it at Ephrathah, we found it in the fields of the wood.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 We would enter his habitations, we would bow down at his footstool.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Arise! O Yahweh, unto thy place of rest, Thou, and the ark of thy strength.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Thy priests, let them be clothed with righteousness, Thy men of lovingkindness, let them shout for joy!
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 For the sake of David thy servant, do not turn away the face of thine Anointed One.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Yahweh hath sworn unto David, in faithfulness, will he not turn from it, —Of the fruit of thy body, will I seat on thy throne.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 If thy sons keep my covenant, and my testimony which I will teach them, even their sons, unto futurity, shall sit on thy throne.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 For Yahweh hath chosen Zion, —He hath desired it as a dwelling for himself:
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 This, is my place of rest unto futurity, Here, will I dwell, for I have desired it;
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Her provision, will I abundantly bless, Her needy ones, will I satisfy with bread;
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 And, her priests, will I clothe with salvation, and, her men of lovingkindness, shall, shout aloud, for joy;
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 There, will I cause to bud a horn to David, I have prepared a lamp for mine Anointed One;
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 His enemies, will I clothe with shame, but, upon himself, shall his crown be resplendent.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
