Psalms 109
1 To the Chief Musician. David’s. A Melody. O God of my praise, do not be silent;
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 For, the mouth of the lawless one and the mouth of the deceiver, against me, are open, They have spoken to me with false tongue;
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 And, with words of hatred, have they surrounded me, and have made war upon me without cause:
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 For my love, they have been accusing me, while, I, was at prayer:
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Yea they have returned unto me—Evil for good; and, Hatred for my love.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Set in charge over him, one who is lawless, and let, an accuser, stand at his right hand;
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 When he is judged, let him go out condemned, and let, his own petition, become a sin;
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Let his days become few, his overseership, let another take;
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Let his children become fatherless, and his wife a widow;
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Let his children, wander about, and beg, Let them be driven out of their ruins;
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Let the creditor take aim at all that he hath, and let strangers prey on the fruit of his toil;
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Let him have no one to continue lovingkindness, and there be none to favour his fatherless children;
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Let his posterity be for cutting off, In another generation, let their name be wiped out;
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Remembered be the iniquity of his fathers against Yahweh, and, the sin of his mother, let it not be wiped out;
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Let them be before Yahweh continually, and let the memory of them, be cut off out of the earth.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Because that he remembered not to show lovingkindness, but pursued the man that was oppressed and needy, that, the downhearted, he might slay.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Because he loved cursing, May it have come upon him, Because he delighted not in blessing, May it have kept far from him;
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Because he clothed himself in cursing as his outer garment, therefore may it have entered like water into his inward part, and like oil into his bones;
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Be it his, as a garment he shall wrap round him, and for a girdle he shall, at all times, gird on:
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 This, be the reward of mine accusers, from Yahweh, even of them who are speaking wrongfully against my life.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 But, thou, Yahweh, Adonay, deal effectually with me, for the sake of thy Name, Since good is thy lovingkindness, O rescue me;
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 For, oppressed and needy, I am, and, my heart, is wounded within me.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 As a shadow when it stretcheth out, I am gone, I am shaken off like the locust;
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 My knees, tremble from fasting, and, my flesh, faileth of fatness:
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 So, I, am become a reproach for them, They see me, they shake their head.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Help me! O Yahweh my God, Save me, according to thy lovingkindness:
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 That they may know that, Thine own hand, this is, Thou, Yahweh, hast done it.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 They, may curse if, thou, wilt bless, —Mine assailants, shall be ashamed, but, thy servant, shall rejoice;
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Mine accusers shall be clothed with confusion, and shall wrap about them, like a cloak, their own shame.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 I will thank Yahweh loudly with my mouth, Yea, in the midst of multitudes, will I praise him;
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Because he standeth at the right hand of the needy, To save, from them who would pass sentence on his life.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
