Proverbs 6
1 My son, if thou have become surety for thy neighbour, —have struck for a stranger thy hands,
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 Thou hast been snared by the sayings of thy mouth, —thou hast been caught by the sayings of thy mouth.
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 Do this then, my son, and deliver thyself, When thou hast come into the hand of thy neighbour, Go, haste thee, and urge thy neighbour;
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 Do not give sleep to thine eyes, or slumber to thine eyelashes;
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Deliver thyself, as a gazelle out of the hand, and as a bird, out of the hand of the fowler.
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Go to the ant, thou sluggard, observe her ways, and be wise;
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Which, having no harvest, scribe, or ruler,
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 Prepareth, in the summer, her food, hath collected, in the harvest, her sustenance.
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 How long, O sluggard, wilt thou lie? how long ere thou rise from thy sleep?
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 A little sleep, a little slumber, a little folding of the hands to rest: —
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 So shall come in, as a highwayman, thy poverty, and, thy want, as one armed with a shield.
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 An abandoned man, a man of iniquity, [is he] who—goeth on in perversity of mouth;
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 Winketh with his eyes, speaketh with his foot, pointeth with his fingers;
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 [Hath] perverse things in his heart, deviseth mischief on every occasion, strifes, he sendeth forth.
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 For this cause, suddenly cometh his doom, in a moment, shall he be torn in pieces and there be no mending.
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 These six things, doth Yahweh hate, yea, seven, are the abomination of his soul: —
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Eyes that are lofty, a tongue that is false, and hands shedding innocent blood;
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 A heart contriving iniquitous devices, feet hasting to run into mischief;
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 One that uttereth lies—a false witness, and one sending forth strifes between brethren.
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Observe thou, my son, the commandment of thy father, and do not decline from the instruction of thy mother:
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Bind them upon thy heart continually, fasten them upon thy neck;
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 When thou walkest abroad, it shall guide thee, when thou sleepest, it shall watch over thee, when thou wakest, it shall speak to thee:
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 For, a lamp, is the commandment, and, the instruction, a light, and, the way of life, are the reproofs of correction:
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 To keep thee from the wicked woman, from the flattery of the tongue of her that is a stranger.
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Do not covet her beauty, in thy heart, neither let her take thee, by her eyelashes;
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 Because, for the sake of an impure woman, [a man may be brought] even to a cake of bread, —and, a man’s wife, for a precious soul, may hunt!
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Can a man snatch up fire in his bosom, and, his clothes, not be burned?
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Or can a man walk upon hot coals, and, his feet, not be burned?
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 So, he that goeth in unto his neighbour’s wife, no man shall be guiltless who toucheth her!
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Men despise not a thief, when he stealeth, to satisfy his appetite, because he is famished;
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 Yet, if found, he must pay back sevenfold, All the substance of his house, must he give:
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 He that committeth adultery with a woman, lacketh sense, A destroyer of his own life, is he that doeth it;
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Smiting and shame, shall he find, and, his reproach, shall not be wiped out;
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 For, jealousy, is the rage of a man, nor will he spare, in the day of avenging;
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 He will not look, at any ransom, neither will he consent, though thou increase the bribe.
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
