Proverbs 31
1 The words of Lemuel the king, —the strain which was taught him by his mother: —
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 What, my son? and what, the son of my womb? aye what, the son of my vows?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Do not give, to women, thy strength, nor thy ways, to them who ruin kings.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 It is not for kings, O Lemuel, it is not for kings to drink wine, nor, for dignitaries, to desire strong drink,
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Lest he drink, and forget that which is decreed, and alter the plea of any who are sorely oppressed.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Give strong drink, to him that is perishing, and wine, to such as are embittered in soul:
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Let him drink, and forget his poverty, and, his wearying toil, let him remember no more.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Open thy mouth for the dumb, for the cause of all the children of the departed.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Open thy mouth—judge righteously, —and administer justice for the poor and the needy.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 A virtuous woman, who can find? for, far beyond corals, is her worth.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 The heart of her husband, trusteth her, and, gain, he shall not lack:
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 She doeth him good and not evil, all the days of her life:
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 She seeketh wool and flax, and worketh willingly with her hands:
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 She is like the ships of the merchant, from afar, she bringeth in her food;
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 And she riseth, while yet it is night, and giveth food to her household, and a task to her maidens:
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 She considereth a field, and procureth it, Out of the fruit of her hands, she planteth a vineyard:
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 She girdeth, with strength her loins, and putteth vigour into her arms:
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 She tasteth, whether, good, be her merchandise, and her lamp, goeth not out by night:
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Her hands, she putteth forth to the distaff, and, her palms, lay hold of the spindle:
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Her palm, she spreadeth out to the oppressed, and, her hands, she extendeth to the needy:
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 She feareth not, for her household, because of the snow, for, all her household, are clothed with crimson:
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Coverlets, she maketh for herself, Of white linen and of purple, is her clothing:
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Known in the gates, is her husband, when he sitteth, with the elders of the land:
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Fine linen wraps, she maketh and selleth, and, girdles, doth she deliver to the trader:
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Strength and dignity, are her clothing, and she laugheth at the time to come:
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Her mouth, she openeth with wisdom, and, the instruction of kindness, is on her tongue:
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 She looketh well to the goings of her household, and, the bread of idleness, will she not eat.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Her children rise up, and call her happy! her husband, and he praiseth her: —
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 Many daughters, have done virtuously, but, thou, excellest them all!
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Deceitful is loveliness and vain is beauty, The woman that revereth Yahweh, she, shall be praised:
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Give her of the fruit of her own hands, and let her own works, praise her in the gates.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
