Proverbs 27
1 Do not boast thyself of to-morrow, for thou knowest not what a day may bring forth.
Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
2 Let another praise thee, and not thine own mouth, a stranger, and not thine own lips.
Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
3 Heavy is a stone, and weighty is sand, —but, the vexation of a fool, is heavier than both.
Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
4 The cruelty of rage, and the overflow of anger! But who can stand before, jealousy?
Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
5 Better is a rebuke that is open, than love carefully concealed.
Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
6 Faithful are the wounds of a friend, but lavished are the kisses of an enemy.
Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
7 The surfeited soul, trampleth upon droppings from the comb, but, to the hungry soul, every bitter thing, is sweet.
Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
8 As a bird wandering from her nest, so, is a man wandering from his place.
Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
9 Oil and perfume, rejoice the heart, the sweetness of one’s friend, more than fragrant wood.
Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
10 Thine own friend and thy father’s friend, do not thou forsake; but, the house of thy brother, do not enter, in thy day of calamity, Better a neighbour near, than a brother far off.
Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
11 Be wise, my son, and rejoice my heart, that I may answer him that reproacheth me in a matter.
Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
12 A prudent man, seeth calamity—he hideth himself, the simple, pass on—they suffer.
Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
13 Take a man’s garment when he hath become pledge for a stranger, then, for a female unknown, accept him as surety.
Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
14 He that blesseth his friend, with a loud voice, in the morning early, a reproach, shall it be reckoned to him.
Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
15 A continuous dripping on a day of downpour, and a contentious wife, are alike:
Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
16 He that hideth her, hideth the wind, and, perfume, his right hand may proclaim.
Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
17 Let, iron, by iron, become sharp, and let, a man, sharpen the face of his friend.
Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
18 He that guardeth the fig-tree, shall eat the fruit thereof, and, he that watcheth over his master, shall be honoured.
Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
19 As in water, face [answereth] to face, so, the heart of man to man.
Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
20 Hades and destruction, are not satisfied, and, the eyes of a man, are not satisfied. (Sheol h7585)
Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. (Sheol h7585)
21 Fining pot for silver, and crucible for gold, and, a man, [is to be tried] by what he praiseth.
Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
22 Though thou pound a fool in a mortar, amidst grain, with a pestle, his folly, will not depart from him.
Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
23 Note well, the appearance of thy flock, apply thy mind to thy herds;
Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
24 For, not age-abiding, are riches, nor is the diadem, from generation to generation: —
Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
25 The grass, is taken away, and the young shoot, showeth itself, and the herbage of the mountains, is gathered;
Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
26 There are, lambs, for thy clothing, and, for the price of thy field, there are he-goats;
Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
27 With, enough goats-milk, for thy food—for the food of thy household, and, a maintenance, for thy maidens.
Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
