Proverbs 19
1 Better is a poor man, walking in his integrity, than one of perverse lips, and, he, a dullard.
Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 Surely, for the soul to be, without knowledge, is not good, and, he that hasteth with his feet, strayeth.
Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 The folly of a man, subverteth his way, and, against Yahweh, his heart is angry.
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 Wealth, addeth many friends, but, the poor man, from his own friend, is parted.
Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 A false witness, shall not be held innocent, and, he that uttereth lies, shall not escape.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Many, will entreat the favour of a noble, and, every one, is a friend to a man abounding in gifts.
Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 All the brethren of a poor man, hate him, how much more have, his friends, gone far from him, he may hunt up promises—there are none.
Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 He that acquireth sense, loveth his own soul, he that guardeth understanding, shall find blessing.
Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 A false witness, shall not be held innocent, and, he that uttereth lies, shall perish.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 Unseemly for a dullard, is delicate living, how much more for, a servant, to bear rule over princes.
Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 The discretion of a man, deferreth his anger, and, his adorning, is to pass over transgression.
Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 The growl as of a young lion, is the rage of a king, but, like dew upon the grass, is his good pleasure.
Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 Engulfing ruin to his father, is a son that is a dullard, —and, a continuous dripping, are the contentions of a wife.
Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 House and substance, are an inheritance from one’s fathers, but, from Yahweh, cometh a wife who is prudent.
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 Sloth, falleth into a deep sleep, and, a soul that is indolent, shall famish.
Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 One who guardeth the commandment, guardeth his life, he that is reckless in his ways, shall die.
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 A lender to Yahweh, is one who sheweth favour to the poor, and, his good deed, He will pay him back.
Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Correct thy son, because there is hope, yet, not so as to slay him, let thy passion be excited.
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 A man in a rage, taketh away the penalty, —nevertheless, if thou let him go free, the more [stripes] must thou add.
Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Hear counsel, receive correction, that thou mayest be wise in thine after-life.
Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
21 Many are the devices in a man’s heart, but, the counsel of Yahweh, that, shall stand.
Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 The charm of a man, is his lovingkindness, —and better a poor man, than one who deceiveth.
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 The reverence of Yahweh, leadeth to life, satisfied then, let a man remain—let him not be visited by calamity.
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 A sluggard burieth his hand in the dish, even unto his own mouth, will he not bring it back.
Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 The scoffer, thou shalt smite, and, the simple, will beware, but correct a man of intelligence—he will understand teaching.
Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 He that ruineth his father, and chaseth away his mother, is a son causing shame and reproach.
Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
27 Cease, my son, to hear instruction that would cause thee to wander from the sayings of knowledge.
Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 An abandoned witness, scorneth justice, and, the mouth of lawless men, swalloweth iniquity.
Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Prepared for scoffers, are punishments, and stripes, for the back of dullards.
Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
