Proverbs 19
1 Better is a poor man, walking in his integrity, than one of perverse lips, and, he, a dullard.
Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Surely, for the soul to be, without knowledge, is not good, and, he that hasteth with his feet, strayeth.
Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 The folly of a man, subverteth his way, and, against Yahweh, his heart is angry.
Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 Wealth, addeth many friends, but, the poor man, from his own friend, is parted.
Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 A false witness, shall not be held innocent, and, he that uttereth lies, shall not escape.
Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 Many, will entreat the favour of a noble, and, every one, is a friend to a man abounding in gifts.
Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 All the brethren of a poor man, hate him, how much more have, his friends, gone far from him, he may hunt up promises—there are none.
Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 He that acquireth sense, loveth his own soul, he that guardeth understanding, shall find blessing.
Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 A false witness, shall not be held innocent, and, he that uttereth lies, shall perish.
Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 Unseemly for a dullard, is delicate living, how much more for, a servant, to bear rule over princes.
Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 The discretion of a man, deferreth his anger, and, his adorning, is to pass over transgression.
Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 The growl as of a young lion, is the rage of a king, but, like dew upon the grass, is his good pleasure.
Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 Engulfing ruin to his father, is a son that is a dullard, —and, a continuous dripping, are the contentions of a wife.
Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 House and substance, are an inheritance from one’s fathers, but, from Yahweh, cometh a wife who is prudent.
Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 Sloth, falleth into a deep sleep, and, a soul that is indolent, shall famish.
Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 One who guardeth the commandment, guardeth his life, he that is reckless in his ways, shall die.
Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 A lender to Yahweh, is one who sheweth favour to the poor, and, his good deed, He will pay him back.
Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Correct thy son, because there is hope, yet, not so as to slay him, let thy passion be excited.
Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 A man in a rage, taketh away the penalty, —nevertheless, if thou let him go free, the more [stripes] must thou add.
Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Hear counsel, receive correction, that thou mayest be wise in thine after-life.
Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 Many are the devices in a man’s heart, but, the counsel of Yahweh, that, shall stand.
Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 The charm of a man, is his lovingkindness, —and better a poor man, than one who deceiveth.
Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 The reverence of Yahweh, leadeth to life, satisfied then, let a man remain—let him not be visited by calamity.
Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 A sluggard burieth his hand in the dish, even unto his own mouth, will he not bring it back.
Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 The scoffer, thou shalt smite, and, the simple, will beware, but correct a man of intelligence—he will understand teaching.
Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 He that ruineth his father, and chaseth away his mother, is a son causing shame and reproach.
Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 Cease, my son, to hear instruction that would cause thee to wander from the sayings of knowledge.
Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 An abandoned witness, scorneth justice, and, the mouth of lawless men, swalloweth iniquity.
Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 Prepared for scoffers, are punishments, and stripes, for the back of dullards.
Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
