Proverbs 17
1 Better a dry morsel, and peace therewith, than a house full of contentious sacrifices.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 A prudent servant, shall rule over a son who causeth shame, and, in the midst of brothers, shall he share the inheritance.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Fining-pot for silver, crucible for gold, but, he that trieth hearts, is Yahweh.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 Discord, giveth heed to the aggrieving lip, —Falsehood, giveth ear to the destroying tongue.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 He that mocketh the poor, hath reproached his Maker, He that maketh merry at distress, shall not be held innocent.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 The crown of old men, consists of children’s children, and the adornment of children, is their fathers.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Unseemly in an unworthy man, is the lip of excellence, much more, in one of noble mind, the lip of falsehood.
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 A gift, in the eyes of its owner, is, a stone of beauty, whithersoever it turneth, it bringeth prosperity.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 He that hideth a transgression, seeketh love, but, he that repeateth a matter, separateth intimate friends.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 A reproof sinketh more deeply into an intelligent man than a hundred stripes, into a dullard!
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Nothing less than rebellion, doth a wicked man seek, and, a relentless messenger, shall be sent out against him.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Let a bereaved bear encounter man, rather than a dullard, with his folly!
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 He that returneth evil for good, evil shall not depart from his house.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 A letting forth of water, is the beginning of strife, therefore, before it breaketh out, abandon, contention.
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 He that justifieth the lawless, and he that condemneth the righteous, an abomination to Yahweh, are they, both.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 Wherefore is there a price in the hand of a dullard? that he who is without sense, may acquire wisdom.
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 At all times, doth a friend love, and, a brother for distress, must be born.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 A man lacking sense, is one who striketh hands, giving security, before his neighbour.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 A lover of transgression, is one who loveth strife, he that heighteneth his door, seeketh grievous harm.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 The crooked in heart, shall not find good, and, he that is perverse with his tongue, shall fall into wickedness.
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 He that begetteth a dullard, it is to his own grief, neither can the father of the base, rejoice.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 A joyful heart, worketh an excellent cure, —but, a stricken spirit, drieth up the bone.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 A bribe out of his bosom, doth a lawless man take, to pervert the ways of justice.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 Before the face of the discerning, is wisdom, but, the eyes of a dullard, are in the ends of the earth.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 A vexation to his father, is the son that is a dullard, and a bitterness, to her that bare him.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Surely, to chastise the righteous, is not good, to smite the noble-minded for equity.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Sparing of his words, is one who valueth knowledge, and, of a thoughtful spirit, is a man of intelligence.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Even a fool, holding his peace, is accounted, wise, —He that closeth his lips, [is thought] to have understanding.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
