Numbers 24
1 And when Balaam saw that it was good in the eyes of Yahweh to bless Israel, he went not as at other times to invoke enchantments, —but set towards the desert, his face.
Koska Bileam näki kelpaavan Herralle, hän siunasi Israelia, ei mennyt hän pois, niinkuin ennen, etsimään ilmoitusta, vaan käänsi kasvonsa korpeen päin.
2 So Balaam lifted up his eyes and saw Israel, dwelling, according to his tribes, —then came upon him the Spirit of God;
Ja Bileam nosti silmänsä ja näki Israelin sioittaneen itsensä sukukuntainsa jälkeen, ja Jumalan henki tuli hänen päällensä.
3 and he took up his parable, and said, —The oracle of Balaam, son of Beor, Yea the oracle of the man, of opened eye;
Ja hän toi edes puheensa, ja sanoi: näitä sanoo Bileam Beorin poika, näitä sanoo se mies, jonka silmät avatut ovat.
4 The oracle of one hearing sayings of GOD, Who the sight of the Almighty, receiveth in vision, Who falleth down but hath unveiled eyes: —
Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheet, se, joka Kaikkivaltiaan ilmoitukset näkee, joka lankee maahan, ja hänen silmänsä avataan.
5 How pleasing are thy tents, O Jacob, —Thy habitations, O Israel:
Kuinka kauniit ovat sinun majas, Jakob, ja sinun asumas, Israel?
6 Like ravines extended, Like gardens by a river, —Like aloe-trees Yahweh hath planted, Like cedars by waters:
Niinkuin ojat levitetään, niinkuin yrttitarha virran vieressä, niinkuin aloes, jonka Herra istuttaa, niinkuin sedripuu veden tykönä.
7 He poureth forth water from his buckets, And, his seed, is among many waters, —And taller than Agag is his King, And exalted is his kingdom.
Veden pitää vuotaman hänen ämpäristänsä, ja hänen siemenensä on paljoissa vesissä. Hänen kuninkaansa pitää oleman korkiamman Agagia, ja hänen valtakuntansa pitää korotettaman.
8 GOD having brought him forth out of Egypt, The very horns of the buffalo, are his, —He eateth up nations that assail him And the bones of them, he breaketh And the loins of him, he crusheth:
Jumala johdatti hänen Egyptistä, hänen väkevyytensä on niinkuin yksisarvisen väkevyys: hänen pitää nielemän pakanat vihollisensa, ja heidän luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman lävitse.
9 He hath knelt—hath lain down, Like a strong lion, yea like a lioness, Who shall rouse him up? Such as bless thee are each one blessed, But, such, as curse thee, are each one cursed.
Hän pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömäri jalopeura: kuka tohtii herättää häntä? Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa, kirottu olkoon se, joka sinua kiroo.
10 Then kindled the anger of Balak against Balaam, and he smote together his hands, —and Balak said unto Balaam—To revile my foes, I called thee, And lo! thou hast kept on blessing, these three times.
Silloin Balakin viha julmistui Bileamia vastaan, ja löi käsiänsä yhteen, ja sanoi hänelle: minä kutsuin sinua kiroomaan vihollisiani, ja katso, sinä jo kolmasti täydellisesti siunasit heitä.
11 Now, therefore, flee thou unto thy place, —I said, I will, highly honour, thee; but lo! Yahweh hath kept thee back from honour.
Pakene kohta sialles. Minä ajattelin kunnioittaa sinua suuresti, ja katso, Herra on sen kunnian estänyt sinulta.
12 And Balaam said unto Balak, —Was it not so that even unto thy messengers whom thou didst send unto me, I spake saying-
Ja Bileam puhui Balakille: enkö minä puhunut sanansaattajilles, kuin sinä lähetit minun tyköni, sanoen:
13 Though Balak would give me his house full of silver and gold, yet could I not go beyond the bidding of Yahweh, to, do good or ill, out of my own heart, —what Yahweh shall speak, that, must I speak?
Jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, en minä taida senvuoksi Herran sanaa käydä ylitse, tekemään hyvää eli pahaa minun mieleni jälkeen; vaan mitä Herra sanoo, sen pitää myös minun sanoman.
14 Now, therefore, behold me! going to my own people, —Come now! let me advise thee, what this people shall do unto thy people in the after-part of the days.
Ja nyt katso, koska minä menen kansani tykö, niin tule, minä neuvon sinua, mitä tämä kansa sinun kansalles tekevä on, viimeisellä ajalla.
15 So he took up his parable and said, —The oracle of Balaam, son of Beor, Yea the oracle of the man, of opened eye;
Ja hän piti puheen, ja sanoi: näin sanoo Bileam Beorin poika, näin sanoo se mies, jonka silmät avatut ovat.
16 The oracle of one hearing sayings of GOD, And knowing the knowledge of the Most High, —Who the sight of the Almighty, receiveth in vision, Who falleth down but hath unveiled eyes: —
Sen sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen, ja se, jolla Ylimmäisen tieto on, joka näkee Kaikkivaltiaan ilmestyksen, joka lankee maahan, ja hänen silmänsä avataan:
17 I see One, who is not now, I observe One, who is not nigh, —There hath marched forth a Star out of Jacob. And arisen a Sceptre out of Israel, That hath dishonoured the beard of Moab, Yea the crown of the head of all the tumultuous;
Minä saan nähdä hänen, mutta en nyt: minä katselen häntä, vaan en läheltä. Tähti nousee Jakobista, ja valtikka tulee Israelista, ja musertaa Moabin ruhtinaat, ja hävittää kaikki Setin lapset.
18 So Edom hath become a possession, Yea a possession is Seir to his foes, —But, Israel, is doing valiantly;
Hän omistaa Edomin, ja Seir tulee vihollistensa vallan alle, vaan Israel tekee voimallisia töitä.
19 Yea One wieldeth dominion out of Jacob, —Who hath destroyed the remnant out of the fortress.
Jakobista tulee hallitsia, ja hävittää mitä tähteeksi jäänyt on kaupungeista.
20 And, when he saw Amalek, he took up, his parable, and said—The beginning of nations, —Amalek, But his latter end is even to perish.
Ja kuin hän näki Amalekilaiset, piti hän puheen ja sanoi: Amalek ensimäinen pakanain seassa, vaan viimeiseltä sinä peräti hävitetään.
21 And when he saw the Kenite, he took up his parable, and said, —Enduring thy dwelling-place, Set thou then in the crag, thy nest;
Ja kuin hän näki Keniläiset, piti hän puheen, ja sanoi: sinun asumises on vahva, ja sinä teit pesäs kallioon,
22 Yet shall it be for destruction, O Kain, —How long shall Assyria hold thee captive?
Vaan sinä Kain poltetaan, siihenasti kuin Assur vie sinun vankina pois.
23 And he took up his parable, and said, —Alas who shall survive its fulfillment by GOD;
Vihdoin piti hän puheen, ja sanoi: voi! kuka elää silloin, kuin väkevä Jumala näitä on tekevä?
24 When, ships, [come] from the coast of the isles, And humble Assyria, and humble the Hebrew, —And he too, is even to perish?
Ja haahdet Kittimin rannoilta kukistavat Assurin ja kukistavat Eberin, vaan hän itse myös hukkuu.
25 Then Balaam arose, and went and returned unto his place, —and, Balak also, went his way.
Ja Bileam nousi ja meni matkaansa, ja tuli jälleen siallensa, ja Balak myös meni tietänsä myöten.
