Lamentations 5
1 Remember, O Yahweh, what hath befallen us, Look around, and see our reproach:
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Our inheritance, turned over to foreigners, our houses, to aliens.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Orphans, have we become, and fatherless, our mothers, are widows indeed.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Our water—for silver, have we drunk, our wood—for a price, cometh in.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Upon our necks, are our pursuers, We labour, and there is allowed us no rest.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 To Egypt, have we stretched out our hand, to Assyria, to be satisfied with bread.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Our fathers, sinned, and are not, and, we, their iniquities, have borne.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Slaves, have ruled over us, There is none to set free from their hand.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 At the risk of our life, do we bring in our bread, because of the sword of the desert.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Our skin, as with a furnace, is scorched, because of the hot winds of famine.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Women—in Zion, were ravished, virgins, in the cities of Judah!
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Princes, by their hand, have been hanged, The faces of elders, not honoured.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Young men, a millstone, have lifted, and, youths, under wood, have staggered.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Elders, from the gates, have ceased. Young men, from their music.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Ceased hath the joy of our hearts, Changed to mourning, our dance.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Fallen is the crown of our head. Surely woe to us, for we have sinned.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 For this cause, faint is our heart, For these things, dimmed are our eyes:
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Because of Mount Zion, which is desolate, jackals, have gone prowling therein.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Thou, O Yahweh, unto times age-abiding, dost remain, Thy throne, from generation to generation:
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Wherefore shouldst thou perpetually forget us? forsake us, to length of days?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Bring us back, O Yahweh, unto thyself, and we will come back! Renew our days, as of old;
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 For though thou hast not, utterly rejected, us, thou art wroth with us—exceedingly!
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
