John 12
1 Jesus, therefore, six days before the passover, came unto Bethany, where Lazarus was, whom Jesus had raised from among the dead.
Kuusi päivää enne pääsiäistä tuli Jesus Betaniaan, jossa Latsarus oli, joka kuollut oli, jonka hän kuolleista herätti.
2 So they made for him a supper, there; and, Martha, was ministering, but, Lazarus, was one of them who were reclining with him.
Niin he valmistivat hänelle siellä ehtoollisen, ja Martta palveli; mutta Latsarus oli yksi niistä, jotka hänen kanssansa atrioitsivat.
3 Mary, therefore, taking a pound of pure nard perfume, very precious, anointed the feet of Jesus, and wiped, with her hair, his feet; and, the house, was filled with the fragrance of the perfume.
Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli Jesuksen jala, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa. Ja huone täytettiin voiteen hajusta.
4 [But] Judas Iscariot, one of his disciples, he that was about to deliver him up, saith—
Niin sanoi yksi hänen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka hänen sitte petti:
5 Why was, this perfume, not sold for three hundred denaries, and given unto the destitute?
Miksi et tätä voidetta myyty kolmeensataan pennikiin, ja annettu vaivaisille?
6 Howbeit he said this, not that, for the destitute, he cared, but because, a thief, he was, and holding, the bag, used to carry away, what was cast therein.
Mutta hän sanoi sen, ei että hän murhetta piti vaivaisista, vaan että hän oli varas, ja hänellä oli kukkaro, jossa hän sen kantoi, mikä siihen pantu oli.
7 Jesus, therefore, said—Let her alone, that, for the day of my burial, she may observe it;
Niin Jesus sanoi: anna hänen olla, hän on sen kätkenyt minun hautaamiseni päiväksi.
8 For, the destitute, always, have ye with you, whereas, me, not always, have ye.
Sillä teidän kykönänne ovat aina vaivaiset, mutta en minä aina teillä ole.
9 The great multitude of the Jews, therefore, got to know that he was, there, and came, not on account of Jesus only, but that, Lazarus also, they might see, whom he had raised from among the dead.
Niin paljo kansaa Juudalaisista ymmärsi hänen siellä olevan, ja tulivat sinne, ei ainoastaan Jesuksen tähden, vaan että he olisivat myös Latsaruksen nähneet, jonka hän oli kuolleista herättänyt.
10 But the High-priests took counsel, that Lazarus also, they might put to death;
Mutta ylimmäiset papit pitivät neuvoa myös Latsarusta tappaaksensa;
11 because, many of the Jews, by reason of him, were withdrawing, and believing on Jesus.
Sillä monta Juudalaisista meni sinne hänen tähtensä, ja uskoi Jesuksen päälle.
12 On the morrow, the great multitude that had come unto the feast, hearing that Jesus was coming into Jerusalem,
Toisena päivänä, kuin paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jesuksen tulleen Jerusalemiin,
13 took the branches of the palm trees, and went out to meet him, and began crying aloud—Hosanna! Blessed is he that is coming in the name of the Lord, —even the King of Israel!
Ottivat he palmu-oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: Hosianna! siunattu on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!
14 And Jesus, finding a young ass, took his seat thereon, just as it is written—
Mutta Jesus sai yhden aasin ja istui sen päälle, niinkuin kirjoitettu on:
15 Do not fear, O daughter of Zion! Lo! thy king, cometh, sitting upon the colt of an ass.
Älä pelkää, Sionin tytär! katso, sinun Kuninkaas tulee ja istuu aasin varsan päällä.
16 These things, his disciples noticed not, at the first; but, when Jesus was glorified, then, remembered they that, these things, had, for him, been written, —and that, these things, they had done unto him.
Mutta ei hänen opetuslapsensa näitä ensinti ymmärtäneet; vaan sittekuin Jesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että nämät ovat hänestä kirjoitetut, ja että he näitä hänelle tehneet olivat.
17 The multitude, therefore, that was with him when he called, Lazarus, out of the tomb, and raised him from among the dead, was bearing witness.
Mutta se kansa todisti, joka hänen kanssansa oli, että hän Latsaruksen haudasta kutsui ja kuolleista herätti.
18 On this account, the multitude met him also, because they heard that he had done, this sign.
Sentähden myös kansa meni häntä vastaan, että he kuulivat hänen sen ihmeen tehneeksi.
19 the Pharisees, therefore, said among themselves—Ye observe that ye are profiting nothing: See! the world, after him, hath gone away.
Niin Pharisealaiset sanoivat keskenänsä: te näette, ettette mitään aikoihin saa; katso, koko maailma juoksee hänen perässänsä.
20 Now there were certain Greeks, from among them who were coming up that they might worship in the feast.
Mutta muutamat Grekiläiset olivat niistä, jotka menivät ylös juhlana rukoilemaan.
21 These, therefore, came unto Philip, him who was from Bethsaida of Galilee, —and were requesting him, saying—Sir! We desire to see, Jesus.
Niin he menivät Philippuksen tykö, joka oli Galilean Betsaidasta, ja rukoilivat häntä, sanoen: herra, me tahdomme nähdä Jesusta.
22 Philip cometh, and telleth Andrew: Andrew and Philip come, and tell Jesus.
Philippus meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas taas ja Philippus sanoivat sen Jesukselle.
23 But, Jesus, answereth them, saying—The hour hath come, that the Son of Man should be glorified!
Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman.
24 Verily! Verily, I say unto you: Except, the kernel of wheat, shall fall into the ground, and die, it, alone, abideth; but, if it die, much fruit, it beareth.
Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.
25 He that loveth his life, loseth it; but, he that hateth his life, in this world, unto life age-abiding, shall guard it. (aiōnios g166)
Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään. (aiōnios g166)
26 If, with me, anyone be ministering, with me, let him be following; and, where, I, am, there, my minister also, shall be. If anyone, with me, be ministering, the Father, will honour him.
Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja kussa minä olen, siellä pitää myös minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava.
27 Now, is my soul troubled, —and what can I say? Father! save me from this hour? But, on this account, came I unto this hour. Father, glorify thy name!
Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minun tästä hetkestä: kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen tullut.
28 There came, therefore, a voice out of heaven—I both have glorified it, and will glorify it again.
Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa.
29 [So], the multitude that was standing by, and heard it, were saying—It hath, thundered. Others, were saying—A messenger, unto him, hath spoken.
Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä.
30 Jesus answered, and said—Not for my sake, hath this voice come, but, for your sake.
Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.
31 Now, is there, a judging, of this world, —Now, the ruler of this world, shall be cast out;
Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos.
32 And, I, if I be lifted up out of the earth, will draw, all, unto myself.
Ja kuin minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni.
33 But, this, he was saying, signifying, by what manner of death, he was about to die.
(Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.)
34 The multitude, therefore, answered him—We, have heard, out of the law, that, the Christ, abideth evermore; How then dost, thou, say, —It behoveth the Son of Man to be lifted up? Who is this Son of Man? (aiōn g165)
Niin kansa vastasi häntä ja sanoi: me olemme laista kuulleet Kristuksen pysyvän ijankaikkisesti: ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika pitää nostettaman ylös? Kuka on se Ihmisen Poika? (aiōn g165)
35 Jesus, therefore, said unto them—Yet a little while, the light, is, among you: Walk, while ye have, the light, lest, darkness, on you should lay hold; and, he that walketh in darkness, knoweth not whither he drifteth.
Niin Jesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne, vaeltakaat niinkauvan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee.
36 While, the light, ye have, believe on the light, that, sons of light, ye may become. These things, spake Jesus, —and, departing, was hid from them.
Uskokaat valkeuden päälle, niinkauvan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi. Näitä puhui Jesus ja meni pois, ja lymyi heitä.
37 And, although such signs, as these, he had done before them, they were not believing on him: —
Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet hänen päällensä,
38 that, the word of Isaiah the prophet, might be fulfilled, which said—Lord! who believed, what we have heard? And, the arm of the Lord, to whom, was it revealed?
Että Jesaias prophetan puhe täytettäisiin, jonka hän sanoi: Herra, kuka uskoi meidän saarnamme? ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu?
39 On this account, they could not believe, because, again, said Isaiah—
Sentähden ei he tainneet uskoa, sillä Jesaias on taas sanonut:
40 He hath blinded their eyes, and hardened their heart; lest they should see with their eyes, and should understand with their heart, and should turn, —and I should heal them.
Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin heitä.
41 These things, said Isaiah, because he saw his glory, and spake concerning him.
Nämät sanoi Jesaias, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä.
42 Nevertheless, however, even from among the rulers, many believed on him; but, because of the Pharisees, they were not confessing him, lest, excommunicants from the synagogue, they should be made;
Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat hänen päällensä; vaan ei he Pharisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.
43 for they loved the glory of men, more than the glory of God.
Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.
44 And, Jesus, cried aloud, and said—He that believeth on me, believeth not on me, but on him that sent me;
Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti.
45 And, he that vieweth me, vieweth him that sent me.
Ja joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti.
46 I, a light, into the world have come, that, no one who believeth on me, in darkness, should abide.
Minä tulin valkeudeksi maailmaan, että jokainen, joka uskoo minun päälleni, ei pidä pimeissä oleman.
47 And, if anyone shall hearken unto my sayings, and not guard them, I, am not judging him; for I came not that I might judge the world, but that I might save the world.
Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.
48 He that setteth me aside, and receiveth not my sayings, hath that which is to judge him: The word that I spake, that, will judge him, in the last day.
Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä.
49 Because, I, out of myself, spake not, but, the Father who sent me, hath, himself, given me commandment, what I should say, and what I should speak.
Sillä en minä ole itsestäni puhunut; vaan Isä, joka minun lähetti, hän on minulle käskyn antanut, mitä minun tekemän ja puhuman pitää.
50 And I know that, his commandment, is, life age-abiding; The things, therefore, which I speak, just as the Father hath told me, so, I speak. (aiōnios g166)
Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on ijankaikkinen elämä. Sentähden mitä minä puhun, sen minä puhun, niinkuin Isä on minulle sanonut. (aiōnios g166)
