Job 36
1 And Elihu added and said: —
Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 Restrain thyself for me a little, and I will shew thee, that, yet—for GOD, there is justification,
Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 I will bring my knowledge from afar, and, to my Maker, will I attribute righteousness.
Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 For, of a truth—not false, are my words, One of competent knowledge, is with thee.
Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
5 Lo! GOD, is mighty, yet will he not despise, Mighty in vigour of mind;
Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 He will not keep alive one who is lawless, but, the right of oppressed ones, will he grant;
Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 He will not withdraw—from a righteous one—his eyes, —but, with kings on the throne, He hath seated men triumphantly, and they have been exalted.
Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 But, if, bound in fetters, they have been captured with cords of affliction,
Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 Then hath he declared to them their deed, and their transgressions—that they were wont to behave themselves proudly;
Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 Thus hath he uncovered their ear to a warning, and said—that they should turn from iniquity.
Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 If they would hearken, and serve, they should complete their days, in prosperity, and their years, in pleasantness;
Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 But, if they would not hearken, by a weapon, should they pass away, and breathe their last, no one knowing.
Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 Yea, the impious in heart, should store up anger, They should not cry for help, when he bound them.
Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 Their soul should die in youth, and their life, among the unclean.
Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 He would deliver the humbled in his humiliation, and would uncover—in oppression—their ear.
Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
16 Yea he might even have allured thee—out of the mouth of straitness, [into] a wide space—no narrowness there, —and, the food set down on thy table, should have been full of fatness.
Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 But, with the plea of a lawless one, thou art full, Plea and sentence, will take fast hold.
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Because there is wrath, [beware] lest he take thee away with a stroke, Then let not, a great ransom, mislead thee.
Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Will he value thy riches? Nay not precious ore, nor all the forces of strength.
Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Do not pant for the night, when peoples disappear from their place.
Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 Beware, do not turn unto iniquity, For, this, thou hast chosen rather than affliction.
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
22 Lo, GOD, exalteth himself by his strength, Who like him doth teach?
Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Who enjoined on him his way? and who ever said, Thou hast wrought perversity?
Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Remember, that thou extol his work, of which men have sung;
Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 Every son of earth, hath viewed it, Mortal man, looketh at it from afar.
Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Lo, GOD, is greater than we can know, The number of his years, even past finding out!
Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 For he draweth up drops of water, They trickle as rain through his mist;
Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 With which the clouds flow down, They drop on man in abundance.
Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 But surely none can understand the burstings of the cloud, the crashing of his pavilion!
Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Lo! he hath spread out over it, his lightning, The bed of the sea, hath he covered.
Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 For, by those things, he executeth judgment on peoples, He giveth food in abundance:
Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 Upon both hands, he putteth a covering of lightning, and layeth command upon it against an assailant:
Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 His rolling thunder telleth concerning him, —The cattle, even, concerning him that is coming up.
Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
