Job 31
1 A covenant, I solemnised for mine eyes, —How then could I gaze upon a virgin?
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 Or what would have been my portion of GOD from above? Or what inheritance of the Almighty from on high?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Is there not calamity, for the perverse? and misfortune, for the workers of iniquity?
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Would, he, not see my ways? and of all my steps, take account?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 Verily I walked not in falsity, nor did my foot haste unto deceit: —
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 Let him weigh me in balances of righteousness, —and let GOD take note of mine integrity!
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 If my goings have swerved from the way, —and, after mine eyes, hath gone my heart, and, to my hands, hath adhered any stain,
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 Let me sow but, another, eat. And let, what I have springing up, be uprooted!
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 If my heart hath been enticed unto a woman, or, by the door of my neighbour, I have lien in wait,
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 Let my wife, grind to another, and, over her, let others bend!
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 Surely that had been a shameful thing! and that an iniquity for the judges!
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 Surely, a fire, had that been, which, unto destruction, would have consumed, and, of all mine increase, had it torn up the root.
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 If I refused the right of my servant, or my handmaid, when they contended with me,
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 What then could I have done when GOD rose up? And, when he visited, what could I have answered him?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Did not he who, in the womb, made me, make him? And is not he who formed us in the body one?
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 If I withheld—from pleasure—the poor, or, the eyes of the widow, I dimmed;
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 Or, used to eat my morsel alone, so that the fatherless did not eat thereof;
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 Surely, from my youth, he grew up to me, as to a father, and, from my birth, I acted as guide to her:
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 If I saw one perishing for lack of clothing, or that the needy had no covering;
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 If his loins did not bless me, or if, with the fleece of my lambs, he did not warm himself;
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 If I shook—against the fatherless—my hand, when I saw, in the gate, his need of my help,
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 Let, my shoulder, from the shoulder-blade, fall, and, my arm, from the upper bone, be broken;
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 For, a dread unto me, was calamity from GOD, and, from his majesty, I could not escape.
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 If I made gold my stay, and, to precious metal, said, My confidence!
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 If I rejoiced because great was my substance, and, an abundance, my hand had discovered;
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 If I looked at the sun, when it flashed forth light, or at the moon, majestically marching along;
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 And befooled secretly was my heart, so that my hand kissed my mouth,
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 That too, had been a judicial iniquity, For I should have been false to GOD, above.
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 If rejoiced in the misfortune of him that hated me, or exulted when calamity found him; —
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 Neither did I suffer my palate to sin, by asking, with a curse, for his life:
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 If the men of my household have not said, Oh for some of his flesh—we cannot get filled,
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 Outside, the sojourner lodged not for the night, My doors—to the wayfarer, I threw open.
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 If I covered, like Adam, my transgressions, by hiding in my bosom mine iniquity,
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 Then let me be made to tremble at a great throng, yea let, the contempt of families, terrify me, so that, keeping silence, I shall not go out of the door!
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 Oh that I had one to hear me, Lo! my crossmark, May, the Almighty, answer me! And would that, a book, mine opponent had written!
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 Oh! would I not, upon my shoulder, lift it, or bind it as a crown upon me;
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 The number of my footsteps, I would declare to him, Like a noble, would I draw near to him.
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 If, against me, my ground used to cry out, and, together, my ridges did weep;
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 If, the strength thereof, I used to eat, without payment, and, the soul of the holders thereof, I made groan;
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 Instead of wheat, let there come forth bramble, and, instead of barley, a bad-smelling weed! Ended are the words of Job.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
