Job 3
1 After this, opened Job his mouth, and cursed his day.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 So then Job began, and said:
Job lausui ja sanoi:
3 Perish, the day wherein I was born, and the night it was said, Lo! a manchild!
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 That day, be it darkness, —Let not God enquire after it from above, May there shine upon it no clear beam:
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Let darkness and death-shade buy it back, May there settle down upon it a cloud, Let a day’s dark eclipse cause it terror:
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 That night, darkness take it, —May it not rejoice among the days of the year, Into the number of months, let it not enter.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Lo! that night, be it barren, Let no joyous shouting enter therein:
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Let day-cursers denounce it, Those skilled in rousing the dragon of the sky:
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Darkened be the stars of its twilight, —Let it wait for light, and there be none, neither let it see the eyelashes of the dawn:
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Because it closed not the doors of the womb wherein I was, and so hid trouble from mine eyes.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Wherefore, in the womb, did I not die? From the womb, come forth and cease to breathe?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 For what reason, were there prepared for me—knees? and why—breasts, that I might suck?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Surely, at once, had I lain down, and been quiet, I had fallen asleep, then, had I been at rest:
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 With kings, and counselors of the earth, who had built them pyramids:
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Or with rulers possessing, gold, —Who had filled their houses with silver:
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Or that, like an untimely birth hidden away, I had not come into being, like infants that never saw light:
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There, the lawless, cease from raging, and there the toil-worn are at rest:
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 At once are prisoners at peace, they hear not the voice of a driver:
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Small and great, there, they are, and, the slave, is free from his master.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Wherefore give, to the wretched, light? Or, life, to the embittered in soul?—
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 Who long for death, and it is not, And have digged for it, beyond hid treasures:
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Who rejoice unto exultation, Are glad, when they can find the grave:
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 To a man, whose way is concealed, And GOD hath straitly enclosed him?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 For, in the face of my food, my sighing, cometh in, and, poured out like the water, are my groans:
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For, a dread, I dreaded, and it hath come upon me, and, that from which I shrank, hath overtaken me.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I was not careless, nor was I secure, nor had I settled down, —when there came—consternation!
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
