Job 24
1 Wherefore, since from the Almighty times are not hid, have, his knowing ones, no vision of his days?
Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2 Boundaries, men move back, flocks, they seize and consume;
He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
3 The ass of the fatherless, they drive off, they take in pledge the ox of the widow;
He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4 They turn aside the needy out of the way, at once, are the humbled of the land made to hide themselves.
Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5 Lo! [as] wild asses in the wilderness, they go forth with their work, eager seekers for prey, the waste plain, yieldeth them food for their young;
Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6 In the field—a man’s fodder, they cut down, and, the vineyard of the lawless, they strip of its late berries;
He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7 Ill-clad, they are left to lodge without clothing, and have no covering in the cold;
Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8 With the sweeping rain of the mountains, are they wet, and, through having no shelter, they embrace a rock.
Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9 Men tear, from the breast, the fatherless, and, over the poor, they take a pledge;
He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10 Naked, they go about without clothing, and, famished, they carry the sheaves;
Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11 Between their walls, are they exposed to the sun, Wine-presses, they tread, and yet are thirsty;
He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12 Out of the city—out of the houses, they make outcry. and, the soul of the wounded, calleth for help, and, GOD, doth not regard it as foolish.
He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
13 They, have become rebels against the light, —they are not acquainted with the ways thereof, neither abide they in the paths thereof.
Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14 With the light, riseth the murderer, He slayeth the poor and needy, And, in the night, he becometh like a thief.
Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15 And, the eye of the adulterer, watcheth for the evening twilight, saying, Not an eye will see me! A covering for the face, he putteth on;
Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
16 He breaketh, in the dark, into houses, —By day, they lock themselves in, They know not the light;
Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17 For, in the case of all such, morning to them is the death-shade, For, to be recognised, is a death-shade terror.
Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
18 Swift is he on the face of the waters, Speedily vanished their share in the land, He turneth not to the way of the vineyards.
Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
20 Maternal love shall forget him, the worm shall find him sweet, No more shall he be remembered, but perversity shall be shivered like a tree.
Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21 He oppresseth the barren who beareth not, and, to the widow, he doeth not good;
Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22 Yea he draggeth along the mighty by his strength, He riseth up, and none hath assurance of life;
Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23 It is given him to be secure, and confident, yet, his eyes, are upon their ways.
Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24 They are exalted a little, and are not, Yea having been laid low, like all men, are they gathered, Even as the top of an ear of corn, do they hang down.
He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25 But, if not, who then can convict me of falsehood? or make of no account my words?
Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
