Job 23
1 Then responded Job, and said: —
Job vastasi ja sanoi:
2 Even to-day, is my complaint rebellion? His hand, is heavier than my groaning.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Oh that I knew where I might find him! I would come even unto his dwelling-place;
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 I would set out, before him, a plea, and, my mouth, would I fill with arguments;
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 I would note the words wherewith he would respond to me, and would mark what he would say to me.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Would he, with fulness of might, contend with me? Nay, surely, he, would give heed to me!
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 There an upright man, might reason with him, so should I deliver myself completely from my judge.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Behold! eastward, I go, but he is not there, and, westward, but I perceive him not;
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 On the north, where he worketh, but I get no vision, He hideth himself on the south that I cannot see him.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 But, he, knoweth the way that I choose, Having tried me, as gold, I shall come forth.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Of his steps, my foot taketh hold, His way, have I kept, and not swerved;
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 The command of his lips, and would not go back, and, in my bosom, have I treasured the words of his lips.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 But, he, is one, and who can turn him? What his soul desired, he hath done.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Surely he will accomplish what is decreed for me, and, many such things, hath he in store.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 For this cause, from his presence, am I driven in fear, I diligently consider and am kept back from him in dread:
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Yea, GOD, hath made timid my heart, and, the Almighty, hath put me in terror.
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Because I was not cut off before the darkness, nor, before my face, did the gloom form a shroud.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
