Job 22
1 Then responded Eliphaz the Temanite, and said: —
Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
2 Unto GOD, can a man act as friend? Surely a discreet man befriendeth himself!
Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
3 Is it a pleasure to the Almighty, that thou shouldst be righteous? or any profit, that thou shouldst be blameless in thy ways?
Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
4 Is it, for thy reverence, that he will accuse thee? will enter with thee into judgment?
Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
5 Is not, thy wickedness, great? and, without end, [are not] thine iniquities?
Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
6 Surely then hast been wont to put thy brother in pledge, for nothing, and, the garments of the ill-clad, hast thou stripped off:
Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
7 No water—to the weary, hast thou given to drink, and, from the hungry, thou hast withheld bread:
Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
8 A man of might, to him, pertaineth the land, and, the favorite, dwelleth therein:
Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
9 Widows, thou hast sent away empty, and, the arms of the fatherless, thou dost crush.
Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
10 For this cause, round about thee, are snares, and a dread startleth thee suddenly;
Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
11 Or darkness—thou canst not see, and, a flood of waters, covereth thee.
Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
12 Is not, GOD, [in] the height of the heavens? Behold, then, the head of the stars, that they are high.
Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
13 Wilt thou say then, What doth GOD know? Out through a thick cloud, can he judge?
Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
14 Dark clouds, are a veil to him, and he cannot see, or, the vault of the heavens, doth he walk?
Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
15 The path of the ancient time, wilt thou mark, which the men of iniquity trod?
Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
16 Who were snatched away before the time, and, a stream, washed away their foundation?
Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
17 Who had been saying unto GOD, Depart from us! and—What can the Almighty do for himself?
Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
18 Yet, he, had filled their houses with good! The counsel of the lawless, then, is far from me:
Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
19 The righteous shall see and rejoice, and, the innocent, shall laugh them to scorn:
Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
20 If our assailants do not vanish, then, their abundance, a fire consumeth!
Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
21 Shew thyself to be one with him—I pray thee—and prosper, thereby, shall there come on thee blessing.
Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
22 Accept, I beseech thee, from his mouth—instruction, —and lay up his sayings in thy heart.
Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
23 If thou return unto the Almighty and submit thyself, if thou far remove perversity from thy tent,
Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
24 Then lay up, in the dust, precious ore, and, among the stones of the torrent-beds, fine gold:
Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
25 So shall, the Almighty, become, thy precious ores, yea glittering silver unto thee!
Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
26 For, then, in the Almighty, shalt thou take exquisite delight, and shalt lift up—unto GOD—thy face;
Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
27 Thou shalt make entreaty unto him, and he will hear thee, and, thy vows, shalt thou pay;
Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
28 And thou shalt decree a purpose, and it shall be fulfilled unto thee, and, upon thy ways, shall have shone a light;
Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
29 When men cast themselves down, then thou shalt say: Up! And, him that is of downcast eyes, shall he save;
Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
30 He shall deliver the innocent, and thou shalt escape by the pureness of thy hands.
Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.
