Job 21
1 Then responded Job, and said: —
Job vastasi ja sanoi:
2 Hear ye patiently my words, and let this be your consolation:
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Suffer me, that, I, may speak, and, after I have spoken, thou canst mock!
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Did, I, unto man, make my complaint? Wherefore, then, should my spirit not be impatient?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Turn round to me, and be astonished, and lay hand on mouth!
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 When I call to mind, then am I dismayed, and there seizeth my flesh a shuddering: —
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Wherefore do, lawless men, live, advance in years, even wax mighty in power?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Their seed, is established in their sight, along with them, yea their offspring, before their eyes;
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Their houses, are at peace, without dread, neither is, the rod of GOD, upon them;
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 His bull, covereth, and causeth not aversion, His cow safely calveth, and casteth not her young;
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 They send forth—like a flock—their young ones, and, their children, skip about for joy;
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 They rejoice aloud as [with] timbrel and lyre, and make merry to the sound of the pipe;
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
13 They complete, in prosperity, their days, and, in a moment to hades, they sink down. (Sheol h7585)
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Yet they said unto GOD, Depart from us, and, In the knowledge of thy ways, find we no pleasure.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 What is the Almighty, that we should serve him? Or what shall we profit, that we should urge him?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Lo! not in their own hand, is their welfare, The counsel of lawless men, is far from me!
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 How oft, the lamp of the lawless, goeth out, and their calamity, cometh upon them, Sorrows, apportioneth he in his anger;
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 They become as straw before the wind, and as chaff, which the storm stealeth away.
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Shall, GOD, reserve, for his children, his sorrow? Let him recompense him so that he may know it;
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 His own eyes, shall see his misfortune, and, the wrath of the Almighty, shall he drink.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 For what shall be his pleasure in his house after him, when, the number of his months, is cut in twain?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Is it, to GOD, one can teach knowledge, seeing that, he, shall judge, them who are on high?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 This, man dieth, in the very perfection of his prosperity, wholly tranquil and secure;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 His veins, are filled with nourishment, and, the marrow of his bones, is fresh;
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Whereas, this other man, dieth, in bitterness of soul, and hath never tasted good fortune:
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Together, in the dust, they lie down, and, the worm, spreadeth a covering over them.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Lo! I know your plans, and the devices, wherewith ye would do me violence!
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 For ye say, Where is the house of the noble-minded? And where the dwelling-tent of the lawless?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Have ye not asked the passers-by in the way? And, their signs, can ye not recognise?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 That, to the day of calamity, is the wicked reserved, to the day of indignant visitation, are they led.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Who can declare—to his face—his way? And, what, he, hath done, who shall recompense to him?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Yet, he, to the graves, is borne, and, over the tomb, one keepeth watch;
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Pleasant to him are the mounds of the torrent-bed, —and, after him, doth every man march, as, before him, there were without number.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 How then should ye comfort me with vanity, since, as for your replies, there lurketh, [in them] treachery?
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
