Job 18
1 Then responded Bildad the Shuhite, and said: —
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 How long will ye make a perversion of words? Ye should understand, and, afterwards, we could speak.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Wherefore are we accounted like beasts? or appear stupid, in thine eyes?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 One tearing in pieces his own soul in his anger, —For thy sake, shall the earth be forsaken? or the rock be moved out of its place?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Even the light of the lawless, shall go out, —Neither shall shine the flame of his fire;
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 The light, hath darkened in his tent, Yea, his lamp above him, goeth out;
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 The steppings of his strength are hemmed in, and his own counsel casteth him down;
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 For he is thrust into a net by his own feet, and, upon a trap, he marcheth;
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 There catcheth him—by the heel—a gin, there holdeth him fast—a noose:
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 Concealed in the ground is a cord for him, —and a snare for him, on the path.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Round about, terrors have startled him, and have driven him to his feet.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Let his strength be famished, and, calamity, be ready at his side;
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Let it devour the members of his body, Let the firstborn of death devour his members;
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Uprooted, out of his tent, be his confidence, and let it drive him down to the king of terrors;
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 There shall dwell in his tent, what is naught-of-his, Let brimstone be strewed over his dwelling;
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Beneath, let his roots be dried up, and, above, be cut off his branch;
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 His memorial, have perished out of the land, and let him have no name over the face of the open field;
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Let them thrust him out of light into darkness, Yea, out of the world, let them chase him;
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Let him have neither scion nor seed among his people, neither any survivor in his place of sojourn:
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Over his day, have they been astounded who come behind, and, them who are in advance, a shudder hath seized.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Surely, these, are the dwellings of him that is perverse, and, this, is the place of him that knoweth not GOD.
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
