Job 17
1 My spirit, is broken, My days, are extinguished, Graves, are left me.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Verily there are mockers, with me! And, on their insults, mine eye doth rest.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Appoint it, I pray thee—be thou surety for me with thyself, Who is there that, on my side, can pledge himself?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 For, their heart, hast thou kept back from understanding, On this account, thou wilt not exalt them.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 He that, for a share, denounceth friends, even, the eyes of his children, shall be dim.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 But he hath set me, as the byword of peoples, And, one to be spit on in the face, do I become.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Therefore hath mine eye become dim from vexation, and, my members, are like a shadow, all of them.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Upright men shall be astounded over this, and, the innocent, against the impious, shall rouse themselves.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 That the righteous may hold on his way, and, the clean of hands, increase in strength.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But indeed, as for them all, will ye bethink yourselves and enter into it, I pray you? Or shall I not find, among you, one who is wise?
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days, are past, my purposes, are broken off, the possessions of my heart!
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Night for day, they appoint, Light, is near, by reason of darkness!
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 To corruption, have exclaimed, My father, thou! My mother! and My sister! to the worm.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Where then would be my hope? And, as for my blessedness, who should see it!
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
