Job 16
1 Then responded Job, and said: —
Job vastasi ja sanoi:
2 I have heard many such things, Wearisome comforters, are ye all!
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Is there to be an end to windy words? Or what so strongly exciteth thee, that thou must respond?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 I also, like you, could speak, —If your soul were in the place of my soul, I could string together words against you, and could therewith shake over you my head.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 I could make you determined, by my mouth, and then my lip-solace should restrain you.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Though I do speak, unassuaged is my stinging pain, —And, if I forbear, of what am I relieved?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 But, now, hath he wearied me, thou hast destroyed all my family;
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 And, having captured me, it hath served, as a witness; and so my wasting away hath risen up against me, in my face, it answereth.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 His anger, hath torn and persecuted me, He hath gnashed upon me with his teeth, Mine adversary, hath sharpened his eyes for me.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 They have gaped upon me with their mouth, With reproach, have they smitten my cheek, Together, against me, have they closed their ranks.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 GOD doth abandon me to him that is perverse, and, into the hands of the lawless, he throweth me headlong.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 At ease, was I when he shattered me, Yea he seized me by my neck, and dashed me in pieces, then set me up for himself as a mark:
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 His archers came round against me, He clave asunder my reins, and spared not, He poured out, on the earth, my gall:
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 He made a breach in me, breach upon breach, He ran upon me, like a mighty man.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Sackcloth, sewed I on my skin, and rolled—in the dust—my horn:
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 My face, is reddened from weeping, and, upon mine eyelashes, is the death-shade: —
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Though no violence was in my hands, and, my prayer, was pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth! do not cover my blood, and let there be no place for mine outcry.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Even now, lo! in the heavens, is my witness,
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 And, he that voucheth for me is on high. My friends are, they who scorn me, Unto GOD, hath mine eye shed tears: —
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 That one might plead, for a man, with GOD, —Even a son of man, for his friend!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 When, a few years, come, then, by a path by which I shall not return, shall I depart.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
