Job 16
1 Then responded Job, and said: —
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 I have heard many such things, Wearisome comforters, are ye all!
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Is there to be an end to windy words? Or what so strongly exciteth thee, that thou must respond?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I also, like you, could speak, —If your soul were in the place of my soul, I could string together words against you, and could therewith shake over you my head.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 I could make you determined, by my mouth, and then my lip-solace should restrain you.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Though I do speak, unassuaged is my stinging pain, —And, if I forbear, of what am I relieved?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But, now, hath he wearied me, thou hast destroyed all my family;
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 And, having captured me, it hath served, as a witness; and so my wasting away hath risen up against me, in my face, it answereth.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 His anger, hath torn and persecuted me, He hath gnashed upon me with his teeth, Mine adversary, hath sharpened his eyes for me.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They have gaped upon me with their mouth, With reproach, have they smitten my cheek, Together, against me, have they closed their ranks.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 GOD doth abandon me to him that is perverse, and, into the hands of the lawless, he throweth me headlong.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 At ease, was I when he shattered me, Yea he seized me by my neck, and dashed me in pieces, then set me up for himself as a mark:
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 His archers came round against me, He clave asunder my reins, and spared not, He poured out, on the earth, my gall:
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He made a breach in me, breach upon breach, He ran upon me, like a mighty man.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Sackcloth, sewed I on my skin, and rolled—in the dust—my horn:
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face, is reddened from weeping, and, upon mine eyelashes, is the death-shade: —
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Though no violence was in my hands, and, my prayer, was pure.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth! do not cover my blood, and let there be no place for mine outcry.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Even now, lo! in the heavens, is my witness,
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 And, he that voucheth for me is on high. My friends are, they who scorn me, Unto GOD, hath mine eye shed tears: —
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 That one might plead, for a man, with GOD, —Even a son of man, for his friend!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 When, a few years, come, then, by a path by which I shall not return, shall I depart.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
