Job 15
1 Then responded Eliphaz the Temanite, and said:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Should, a wise man, answer unreal knowledge? or fill, with the east wind, his inner man?
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 Disputing with discourse that doth no good, or with speech, wherein is no profit?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 But, thou, wouldst take away reverence, and wouldst attain unto meditation before GOD.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 For thine own mouth would teach thine iniquity, and thou wouldst choose the tongue of the crafty.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Thine own mouth shall condemn thee, and, not I, And, thine own lips, shall testify against thee.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 The first of mankind, wast thou born? Or, before the hills, wast thou brought forth?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 In the secret council of GOD, hast thou been wont to hearken? Or canst thou attain for thyself unto wisdom?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 What knowest thou, that we know not? [What] understandest thou, and the same, is not with us?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Both hoary and venerable, are among us, one mightier than thy father in days!
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Too small for thee, are the consolations of GOD? or a word spoken gently with thee?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 How doth thine own heart carry thee away, and how thine eyes do roll!
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 For thy spirit, replieth against GOD, and thou bringest forth—out of thy mouth—words!
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 What is a mortal, that he should be pure? or that righteous should be one born of a woman?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Lo! in his holy ones, he putteth not confidence, and, the heavens, are not pure in his eyes:
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 How much less when one is detested and corrupt, a man who drinketh in—like water—perversity.
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 I will tell thee—hear me, Since this I have seen, I must needs declare it.
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 Which, wise men, tell, and deny not [that which is] from their fathers.
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 To them alone, was the earth given, and no alien passed through their midst:
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 All the days of the lawless man, he, doth writhe with pain, and, the number of years, is hidden from the tyrant;
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 A noise of dreadful things, is in his ears, In prosperity, the destroyer cometh upon him;
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 He hath no confidence to come back out of darkness, he, being destined to the power oft the sword;
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 A wanderer, he, for bread, [saying] Where [is it]? He knoweth that, prepared by his own hand, is the day of darkness;
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Distress and anguish shall startle him, It shall overpower him, like a king ready for the onset:
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Because he had stretched out—against GOD—his hand, and, against the Almighty, had been wont to behave himself proudly;
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 He used to run against him with uplifted neck, with the stout bosses of his bucklers;
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 For he had covered his face with his fatness, and had gathered a superabundance on his loins;
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 And had inhabited demolished cities, houses, wherein men would not dwell, that were destined to become heaps.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 He shall not be rich, nor shall his substance continue, neither shall their shadow stretch along on the earth;
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 He shall not depart out of darkness, his young branch, shall the flame dry up, and he shall depart, by the breath of his own mouth!
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Let no one trust in him that—by vanity—is deceived, for, vanity, shall be his recompense;
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Before his day, shall it be accomplished, with, his palm-top, not covered with leaves;
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 He shall wrong—like a vine—his sour grapes, and shall cast off—as an olive-tree—his blossom.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 For, the family of the impious, is unfruitful, and, a fire, hath devoured the tents of bribery;
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 Conceiving mischief, and bringing forth iniquity, yea, their inmost soul, prepareth deceit.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
