Isaiah 52
1 Awake, awake, Put on thy strength, O Zion, —Put on thy beautiful garments, O Jerusalem—thou holy city, For there shall not again come into thee any more the uncircumcised and unclean.
Nouse, nouse, Zion, pue väkevyytes päälles, kaunista sinuas jalosti, sinä pyhä kaupunki Jerusalem; sillä ei tästedes yksikään ympärileikkaamatoin eikä saastainen pidä sinussa hallitseman.
2 Shake thyself from the dust arise—sit down O Jerusalem, —Loose thyself from the bonds of thy neck, O captive! daughter of Zion!
Puhdista itses tomusta, nouse ja istu Jerusalem; päästä sinuas kahleista, sinä vangittu Zionin tytär.
3 For, thus, saith Yahweh, For nought, ye sold yourselves, —And not with silver, shall ye be redeemed,
Sillä näin sanoo Herra: te olette tyhjään myydyt, ja ilman rahaa te lunastetaan.
4 For, thus, saith My Lord, Yahweh, To Egypt, went down my people at first to sojourn there, —But, Assyria, without cause, hath oppressed him.
Sillä näin sanoo Herra, Herra: minun kansani meni ensin alas Egyptiin, olemaan siellä vieraana; ja Assur on heille väkivaltaa tehnyt ilman syytä.
5 Now, therefore, what do I here? Demandeth Yahweh. That my people have been taken away for nought? They who rule them, do howl, Declareth Yahweh, And, continually—all the day, is my Name brought into contempt.
Vaan mitä nyt minulle tämän edestä tehdään? sanoo Herra; sillä minun kansani ilman syytä viedään pois? että ne, jotka heitä hallitsevat, saattavat heidät itkemään, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan päivä päivältä.
6 Therefore, shall my people acknowledge my Name: Therefore, in that day, shall they acknowledge that, I, am the same, even I who am speaking, —Here, I am,
Sentähden pitää minun kansani sinä päivänä minun nimeni tunteman, että minä itse olen se, joka puhun, katso, minä se olen.
7 How beautiful, upon the mountains are the feet—Of him That bringeth good tidings, That publisheth peace, That bringeth good tidings of blessing, That publisheth salvation, —That saith unto Zion, Thy God, hath become king.
O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyvää saarnaavat, autuuden ilmoittavat, jotka Zionille sanovat: sinun Jumalas on kuningas.
8 The voice of thy watchmen! They have uplifted a voice Together, do they renew the shout of triumph, —For eye to eye, shall they see, When Yahweh returneth to Zion.
Sinun vartias huutavat korkiasti ja iloitsevat ynnä, sillä se nähdään ilmeisesti, koska Herra kääntää Zionin.
9 Break forth, shout in triumph together, ye waste places of Jerusalem, —For Yahweh Hath comforted his people, Hath redeemed Jerusalem:
Iloitkaat ja riemuitkaat ynnä, te Jerusalemin autiot; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja Jerusalemin päästänyt.
10 Yahweh hath bared his holy arm, in the eyes of all the nations, So shall all the ends of the earth see the salvation of our God.
Herra on ilmoittanut pyhän käsivartensa kaikkein pakanain silmäin edessä, niin että kaikki maailman ääret näkevät meidän Jumalamme autuuden.
11 Away! away! come, forth from thence!—Nought unclean, may ye touch, —Come forth out of her midst, Purify yourselves, ye who are to carry the vessels of Yahweh;
Paetkaat, paetkaat, lähtekäät sieltä, ja älkäät mihinkään saastaiseen sattuko; menkäät ulos heidän tyköänsä, puhdistakaat teitänne, te jotka Herran kalua kannatte.
12 For, not in haste, shall ye come forth, Nor, by flight, shall ye journey, —For, your van-guard, is Yahweh, And, your rear-guard, the God of Israel.
Sillä ei teidän pidä lähtemän nopiasti, eli vaeltaman pakenemisella; sillä Herra on lähtevä teidän edellänne, ja Israelin Jumala on kokoova teitä.
13 Lo! my Servant, prospereth, —He riseth, and is lifted up, and becometh very high:
Katso, minun palveliani tekee toimellisesti: hän korotetaan, nostetaan ylös, ja tulee sangen korkiaksi.
14 The more that Many, were amazed at thee, So marred, beyond any man’s, was his appearance, —And his form, beyond the sons of men,
Niin että moni sinun ylitses hämmästyy, että hänen muotonsa on rumempi muita ihmisiä, ja hänen hahmonsa huonompi kuin ihmisten lasten.
15 The more doth he startle Many nations, Before him, have kings closed their mouth, —For, that which had not been related to them, have they seen, And that which they had not heard, haw they diligently considered.
Mutta niin on hän monta pakanaa priiskottava, että myös kuningasten täytyy suunsa hänen edessänsä tukita; sillä joille ei mitään hänestä ilmoitettu ollut, nekin hänen ilolla näkevät, ja jota ei he kuulleet ole, sen ne ymmärtävät.
