Galatians 4
1 But I say: —for as long a time as, the heir, is an infant, he differeth, nothing, from a servant, though, lord of all,
Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
2 But is, under guardians, and stewards, until the [day] fore-appointed of the father:
vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
3 So also, we, when we were infants, under the elementary principles of the world, were held in servitude;
Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
4 But, when the fulness of the time came, God sent forth his Son, who came to be of a woman, who came to be under law, —
Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
5 That, them who were under law, he might redeem, that, the sonship, we might duly receive; —
lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
6 And, because ye are sons, God hath sent forth the Spirit of his Son into our hearts, exclaiming, Abba! Oh Father!
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
7 So that, no longer, art thou a servant, but a son; and, if a son, an heir also, through God.
Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
8 But, at that time—not knowing God, ye were in servitude unto them who, by nature, are not Gods;
Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Whereas, now, having acknowledged God, —or rather, having been acknowledged by God, how turn ye back again unto the weak and beggarly elementary principles, unto which, over again, ye are wishing, to come into servitude?
Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10 Days, ye do narrowly observer, and months, and seasons, and years: —
Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
11 I am afraid of you—lest by any means, in vain, I should have toiled for you!
Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
12 Become ye as, I, because, I also, [was] as, ye, —brethren, I entreat you. Not at all, have ye wronged me.
Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet.
13 Howbeit ye know that, by reason of a weakness of the flesh, I myself announced the glad-message unto you, formerly;
Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,
14 And, your trial, in my flesh, ye despised not, neither spat ye [in disgust], but, as a messenger of God, ye welcomed me—as Christ Jesus.
ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.
15 Where, then, is the happiness ye accounted yours? For I bear you witness—that, if possible, your eyes, ye would have dug out, and given unto me.
Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.
16 So then, your enemy, have I become, by dealing truthfully with you?
Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?
17 They shew a zeal for you, not honourably, but wish, to shut you out, in order that ye may be zealous for, them.
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.
18 Howbeit it is, honourable, to show zeal in what is honourable at all times, and not only when I am present with you; —
On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne.
19 My dear children! for whom I, again, am in birth-pains, until Christ be formed within you; —
Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä,
20 I could wish, however, to be present with you, even now, and to change my voice, —because I am perplexed regarding you.
tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä.
21 Tell me! ye who, under law, are wishing to be: The law, do ye not hear?
Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
22 For it is written, that, Abraham, had two sons—one by the bondmaid, and one by the free woman;
Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta.
23 But, he that was of the bondmaid, after the flesh, had been born, whereas, he that was of the free woman, through means of a promise.
Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.
24 Which things, indeed, may bear another meaning; for, the same, are two covenants, —one, indeed, from Mount Sinai, into bondage, bringing forth, the which is Hagar, —
Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;
25 And, the Hagar, is Mount Sinai, in Arabia, —she answereth, however, unto the present Jerusalem, for she is in bondage with her children;
sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.
26 But, the Jerusalem above, is free, —the which is our mother;
Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.
27 For it is written—Be gladdened, O barren one! that wast not giving birth, break forth and shout, thou that wast not in birth-pains, —because, more, are the children of the deserted one, than of her that had the husband.
Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."
28 And, we, brethren, after the manner of Isaac, are children of a promise.
Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
29 But, just as, then, he that after the manner of the flesh had been born, did persecute him who [had been born] after the manner of the Spirit, thus, also now.
Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.
30 But, what saith the scripture? Cast out the serving woman and her son; for in nowise shall the son of the serving woman inherit with the son of the free.
Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."
31 Wherefore, brethren, we are not children of a serving woman, but of the free: —
Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
