2 Samuel 22
1 And David spake unto Yahweh, the words of this song, in the day when Yahweh had rescued him, out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul;
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 and he said, —Yahweh, was my mountain crag and my stronghold, and my deliverer—mine;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 My God, was my rock, I sought refuge in him, —My shield, and my horn of salvation, my high tower, and my refuge, My Saviour! from violence, thou didst save me.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 As one worthy to be praised, called I on Yahweh, —And, from my foes, was I saved.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 When the breakers of death had encompassed me, —the torrents of perdition, made me afraid, —
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 In my distress, called I on Yahweh, Yea, unto my God, did I call, —and he hearkened, out of his temple, unto my voice, and, my cry for help, was in his ears!
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Then did the earth shake and quake, the foundations of the heavens, were deeply moved, —yea they did shake, because he was angry,
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 There went up a smoke in his nostrils, and, a fire out of his mouth, devoured, —live coals, were kindled from it:
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Then he stretched out the heavens, and came down, —and, thick gloom, was under his feet;
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Then he rode on a cherub, and flew, —and was seen on the wings of the wind;
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 And made of the darkness around him, pavilions, —gathering of waters, clouds of vapours.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Out of the brightness before him, were kindled live coals of fire;
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Thunder from the heavens, did Yahweh give forth, —yea, the Highest, uttered his voice;
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 And he sent forth arrows, and scattered them, —lightning, and confused them;
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Then appeared the channels of the sea, were uncovered the foundations of the world, —at the rebuke of Yahweh, the blast of the breath of his nostrils;
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 He sent from on high, he took me, —he drew me out of many waters;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 He rescued me from my foe, in his might, —from them who hated me, because they were too strong for me:
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 They confronted me, in the day of my necessity, —then became Yahweh my stay:
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 And brought out, into a large place, even me, —he delivered me, because he delighted in me:
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Yahweh rewarded me, according to my righteousness—according to the cleanness of my hands, he repaid me:
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 For I had kept the ways of Yahweh, —and not broken away from my God;
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 For, all his regulations, were before me, —and, as for his statutes, I turned not from them.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 So became I blameless towards him, —and kept myself from mine iniquity:
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Yahweh therefore repaid me, according to my righteousness, —according to my pureness before his eyes.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 With the loving, thou didst show thyself loving, —with the blameless hero, thou didst show thyself blameless;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 With the pure, thou didst show thyself pure, —but, with the perverse, thou didst shew thyself ready to contend:
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 And, a patient people, thou didst save, —but, thine eyes, were on the lofty—thou layedst them low;
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 For, thou, wast my lamp, O Yahweh, —and, Yahweh, enlightened my darkness;
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 For, by thee, I ran through a troop, —by my God, I leapt over a wall.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 As for God, blameless is his way, —the speech of Yahweh, hath been proved, a shield, he is to all who seek refuge in him.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 For who is a GOD, save Yahweh? and who a Rock, save our God?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 GOD, is my fortress of strength, —and shewed to the blameless his way;
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Planting my feet like the hinds’, —yea, on my high places, he caused me to stand;
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Teaching my hands, to war, —so that a bow of bronze was bent by mine arms;
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Thus didst thou grant me, as a shield, thy salvation, —and, thy condescension, made me great.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Thou didst widen my stepping-places, under me, —so that mine ankles faltered not:
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 I pursued my foes, and destroyed them, —and returned not, till they were consumed;
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 So I consumed them, and crushed them, and they rose not again, —thus fell they under my feet:
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Thus didst thou gird me with strength, for the battle, —thou subduedst mine assailants under me:
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 And, as for my foes, thou didst give me their neck, —yea, them who hated me, that I might destroy them:
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 They cried out, but there was none to save, —unto Yahweh, but he answered them not.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Then did I beat them in pieces, like the dust of the earth, —like the clay of the lanes, did I crush them, stamp them down.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Thus didst thou rescue me from the contentions of my people, didst keep me to be the head of nations: —a people whom I had not known, served me;
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 The sons of the foreigner, came cringing unto me, —at the hearing of the ear, they submitted to me, —
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 The sons of the foreigner, were disheartened, and came quaking, out of their fortresses.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Yahweh liveth, and blessed be my rock, —and exalted be the God (of the rock) of my salvation: —
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 The GOD who hath avenged me, and brought down peoples under me;
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 And brought me forth from among my foes, —yea, from mine assailants, hast thou set me on high, from the man of violence, hast thou delivered me.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 For this cause, will I praise thee, O Yahweh, among the nations, —and, to thy name, will I touch the strings: —
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Who hath made great the victories of his King, —and shown lovingkindness to his Anointed One, to David and to his Seed, unto times age-abiding.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
