Psalms 78
1 Maschil of Asaph. Give ear, O my people, to my law; incline your ears to the words of my mouth.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 I will open my mouth in a parable; I will utter dark sayings of old:
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Which we have heard and known, and our fathers have told us.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 We will not hide them from their children, telling to the generation to come the praises of the LORD, and his strength, and his wondrous works that he hath done.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 That the generation to come might know [them], even the children which should be born; who should arise and tell [them] to their children:
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that set not their heart aright, and whose spirit was not stedfast with God.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 The children of Ephraim, being armed and carrying bows, turned back in the day of battle.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 And they forgat his doings, and his wondrous works that he had shewed them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Marvelous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 He clave the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as an heap.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 In the day-time also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 He clave rocks in the wilderness, and gave them drink abundantly as out of the depths.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Yet went they on still to sin against him, to rebel against the Most High in the desert.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 And they tempted God in their heart by asking meat for their lust.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Yea, they spake against God; they said, Can God prepare a table in the wilderness?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Behold, he smote the rock, that waters gushed out, and streams overflowed; can he give bread also? will he provide flesh for his people?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Therefore the LORD heard, and was wroth: and a fire was kindled against Jacob, and anger also went up against Israel;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Because they believed not in God, and trusted not in his salvation.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Yet he commanded the skies above, and opened the doors of heaven;
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 And he rained down manna upon them to eat, and gave them of the corn of heaven.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Man did eat the bread of the mighty: he sent them meat to the full.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 He caused the east wind to blow in the heaven: and by his power he guided the south wind.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 He rained flesh also upon them as the dust, and winged fowl as the sand of the seas:
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 And he let it fall in the midst of their camp, round about their habitations.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 So they did eat, and were well filled; and he gave them that they lusted after.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 They were not estranged from their lust, their meat was yet in their mouths,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 When the anger of God went up against them, and slew of the fattest of them, and smote down the young men of Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 For all this they sinned still, and believed not in his wondrous works.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore their days did he consume in vanity, and their years in terror.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 When he slew them, then they inquired after him: and they returned and sought God early.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 And they remembered that God was their rock, and the Most High God their redeemer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 But they flattered him with their mouth, and lied unto him with their tongue.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 For their heart was not right with him, neither were they faithful in his covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 But he, being full of compassion, forgave [their] iniquity, and destroyed [them] not: yea, many a time turned he his anger away, and did not stir up all his wrath.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 And he remembered that they were but flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 How oft did they rebel against him in the wilderness, and grieve him in the desert!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 And they turned again and tempted God, and provoked the Holy One of Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They remembered not his hand, nor the day when he redeemed them from the adversary.
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 How he set his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan;
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 And turned their rivers into blood, and their streams, that they could not drink.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sent among them swarms of flies, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 He gave also their increase unto the caterpiller, and their labour unto the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He destroyed their vines with hail, and their sycomore trees with frost.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 He gave over their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, a band of angels of evil.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He made a path for his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 And smote all the firstborn in Egypt, the chief of their strength in the tents of Ham:
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 But he led forth his own people like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 And he led them safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 And he brought them to the border of his sanctuary, to this mountain, which his right hand had purchased.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 He drove out the nations also before them, and allotted them for an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Yet they tempted and rebelled against the Most High God, and kept not his testimonies;
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 But turned back, and dealt treacherously like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 When God heard [this], he was wroth, and greatly abhorred Israel:
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent which he placed among men;
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 And delivered his strength into captivity, and his glory into the adversary’s hand.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 He gave his people over also unto the sword; and was wroth with his inheritance.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Fire devoured their young men; and their maidens had no marriage-song.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Then the Lord awaked as one out of sleep, like a mighty man that shouteth by reason of wine.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 And he smote his adversaries backward: he put them to a perpetual reproach.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Moreover he refused the tent of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim;
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 And he built his sanctuary like the heights, like the earth which he hath established for ever.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 He chose David also his servant, and took him from the sheepfolds:
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 From following the ewes that give suck he brought him, to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
