Psalms 73
1 A Psalm of Asaph. Surely God is good to Israel, [even] to such as are pure in heart.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
2 But as for me, my feet were almost gone; my steps had well nigh slipped.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
3 For I was envious at the arrogant, when I saw the prosperity of the wicked.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
4 For there are no bands in their death: but their strength is firm.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
5 They are not in trouble as [other] men; neither are they plagued like [other] men.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Therefore pride is as a chain about their neck; violence covereth them as a garment.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
7 Their eyes stand out with fatness: they have more than heart could wish.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
8 They scoff, and in wickedness utter oppression: they speak loftily.
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
9 They have set their mouth in the heavens, and their tongue walketh through the earth.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
10 Therefore his people return hither: and waters of a full [cup] are wrung out by them.
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
11 And they say, How doth God know? and is there knowledge in the Most High?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
12 Behold, these are the wicked; and, being alway at ease, they increase in riches.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
13 Surely in vain have I cleansed my heart, and washed my hands in innocency;
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
14 For all the day long have I been plagued, and chastened every morning.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
15 If I had said, I will speak thus; behold, I had dealt treacherously with the generation of thy children.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
16 When I thought how I might know this, it was too painful for me;
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
17 Until I went into the sanctuary of God, and considered their latter end.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
18 Surely thou settest them in slippery places: thou castest them down to destruction.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
19 How are they become a desolation in a moment! they are utterly consumed with terrors.
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
20 As a dream when one awaketh; so, O Lord, when thou awakest, thou shalt despise their image.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
21 For my heart was grieved, and I was pricked in my reins:
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
22 So brutish was I, and ignorant; I was [as] a beast before thee.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
23 Nevertheless I am continually with thee: thou hast holden my right hand.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
24 Thou shalt guide me with thy counsel, and afterward receive me to glory.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
25 Whom have I in heaven [but thee]? and there is none upon earth that I desire beside thee.
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
26 My flesh and my heart faileth: [but] God is the strength of my heart and my portion for ever.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
27 For, lo, they that are far from thee shall perish: thou hast destroyed all them that go a whoring from thee.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
28 But it is good for me to draw near unto God: I have made the Lord GOD my refuge, that I may tell of all thy works.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
