Psalms 71
1 In thee, O LORD, do I put my trust: let me never be ashamed.
Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
2 Deliver me in thy righteousness, and rescue me: bow down thine ear unto me, and save me.
Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
3 Be thou to me a rock of habitation, whereunto I may continually resort: thou hast given commandment to save me; for thou art my rock and my fortress.
Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4 Rescue me, O my God, out of the hand of the wicked, out of the hand of the unrighteous and cruel man.
Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
5 For thou art my hope, O Lord GOD: [thou art] my trust from my youth.
Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
6 By thee have I been holden up from the womb: thou art he that took me out of my mother’s bowels: my praise shall be continually of thee.
Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.
7 I am as a wonder unto many; but thou art my strong refuge.
Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
8 My mouth shall be filled with thy praise, and with thy honour all the day.
Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
9 Cast me not off in the time of old age; forsake me not when my strength faileth.
Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
10 For mine enemies speak concerning me; and they that watch for my soul take counsel together,
Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
11 Saying, God hath forsaken him: pursue and take him; for there is none to deliver.
Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.
12 O God, be not far from me: O my God, make haste to help me.
Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
13 Let them be ashamed [and] consumed that are adversaries to my soul; let them be covered with reproach and dishonour that seek my hurt.
Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
14 But I will hope continually, and will praise thee yet more and more.
Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
15 My mouth shall tell of thy righteousness, [and] of thy salvation all the day; for I know not the numbers [thereof].
Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
16 I will come with the mighty acts of the Lord GOD: I will make mention of thy righteousness, even of thine only.
Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
17 O God, thou hast taught me from my youth; and hitherto have I declared thy wondrous works.
Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
18 Yea, even when I am old and grayheaded, O God, forsake me not; until I have declared thy strength unto [the next] generation, thy might to every one that is to come.
Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
19 Thy righteousness also, O God, is very high; thou who hast done great things, O God, who is like unto thee?
Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?
20 Thou, which hast shewed us many and sore troubles, shalt quicken us again, and shalt bring us up again from the depths of the earth.
Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
21 Increase thou my greatness, and turn again and comfort me.
Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.
22 I will also praise thee with the psaltery, [even] thy truth, O my God: unto thee will I sing praises with the harp, O thou Holy One of Israel.
Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
23 My lips shall greatly rejoice when I sing praises unto thee; and my soul, which thou hast redeemed.
Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
24 My tongue also shall talk of thy righteousness all the day long: for they are ashamed, for they are confounded, that seek my hurt.
Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
