Psalms 35
1 [A Psalm] of David. Strive thou, O LORD, with them that strive with me: fight thou against them that fight against me.
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2 Take hold of shield and buckler, and stand up for mine help.
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3 Draw out also the spear, and stop the way against them that pursue me: say unto my soul, I am thy salvation.
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4 Let them be ashamed and brought to dishonour that seek after my soul: let them be turned back and confounded that devise my hurt.
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5 Let them be as chaff before the wind, and the angel of the LORD driving [them] on.
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6 Let their way be dark and slippery, and the angel of the LORD pursuing them.
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7 For without cause have they hid for me their net [in] a pit, without cause have they digged [a pit] for my soul.
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8 Let destruction come upon him at unawares; and let his net that he hath hid catch himself: with destruction let him fall therein.
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9 And my soul shall be joyful in the LORD: it shall rejoice in his salvation.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10 All my bones shall say, LORD, who is like unto thee, which deliverest the poor from him that is too strong for him, yea, the poor and the needy from him that spoileth him?
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11 Unrighteous witnesses rise up; they ask me of things that I know not.
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12 They reward me evil for good, [to] the bereaving of my soul.
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
13 But as for me, when they were sick, my clothing was sackcloth: I afflicted my soul with fasting; and my prayer returned into mine own bosom.
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14 I behaved myself as though it had been my friend or my brother: I bowed down mourning, as one that bewaileth his mother.
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15 But when I halted they rejoiced, and gathered themselves together: the abjects gathered themselves together against me, and I knew [it] not; they did tear me, and ceased not:
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16 Like the profane mockers in feasts, they gnashed upon me with their teeth.
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17 Lord, how long wilt thou look on? rescue my soul from their destructions, my darling from the lions.
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18 I will give thee thanks in the great congregation: I will praise thee among much people.
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19 Let not them that are mine enemies wrongfully rejoice over me: neither let them wink with the eye that hate me without a cause.
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
20 For they speak not peace: but they devise deceitful words against them that are quiet in the land.
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21 Yea, they opened their mouth wide against me; they said, Aha, aha, our eye hath seen it.
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22 Thou hast seen it, O LORD; keep not silence: O Lord, be not far from me.
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23 Stir up thyself, and awake to my judgment, [even] unto my cause, my God and my Lord.
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24 Judge me, O LORD my God, according to thy righteousness; and let them not rejoice over me.
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25 Let them not say in their heart, Aha, so would we have it: let them not say, We have swallowed him up.
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26 Let them be ashamed and confounded together that rejoice at mine hurt: let them be clothed with shame and dishonour that magnify themselves against me.
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27 Let them shout for joy, and be glad, that favour my righteous cause: yea, let them say continually, The LORD be magnified, which hath pleasure in the prosperity of his servant.
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
28 And my tongue shall talk of thy righteousness, [and] of thy praise all the day long.
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
