Psalms 142

1 Maschil of David, when he was in the cave; a Prayer. I cry with my voice unto the LORD; with my voice unto the LORD do I make supplication.

Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

2 I pour out my complaint before him; I shew before him my trouble.

Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

3 When my spirit was overwhelmed within me, thou knewest my path. In the way wherein I walk have they hidden a snare for me.

Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

4 Look on [my] right hand, and see; for there is no man that knoweth me: refuge hath failed me; no man careth for my soul.

Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.

5 I cried unto thee, O LORD; I said, Thou art my refuge, my portion in the land of the living.

Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

6 Attend unto my cry; for I am brought very low: deliver me from my persecutors; for they are stronger than I.

Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

7 Bring my soul out of prison, that I may give thanks unto thy name: the righteous shall compass me about; for thou shalt deal bountifully with me.

Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.