< Psalms 107 >

1 O GIVE thanks unto the LORD; for he is good: for his mercy [endureth] for ever.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Let the redeemed of the LORD say so, whom he hath redeemed from the hand of the adversary;
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 And gathered them out of the lands, from the east and from the west, from the north and from the south.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 They wandered in the wilderness in a desert way; they found no city of habitation.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Hungry and thirsty, their soul fainted in them.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Then they cried unto the LORD in their trouble, and he delivered them out of their distresses.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 He led them also by a straight way, that they might go to a city of habitation.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 For he satisfieth the longing soul, and the hungry soul he filleth with good.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Such as sat in darkness and in the shadow of death, being bound in affliction and iron;
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Because they rebelled against the words of God, and contemned the counsel of the Most High:
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Therefore he brought down their heart with labour; they fell down, and there was none to help.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Then they cried unto the LORD hi their trouble, and he saved them out of their distresses.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 He brought them out of darkness and the shadow of death, and brake their bands in sunder.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 For he hath broken the gates of brass, and cut the bars of iron in sunder.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Fools because of their transgression, and because of their iniquities, are afflicted.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 Their soul abhorreth all manner of meat; and they draw near unto the gates of death.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Then they cry unto the LORD in their trouble, and he saveth them out of their distresses.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 He sendeth his word, and healeth them, and delivereth [them] from their destructions.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 And let them offer the sacrifices of thanksgiving, and declare his works with singing.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 They that go down to the sea in ships, that do business in great waters;
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 These see the works of the LORD, and his wonders in the deep.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 For he commandeth, and raiseth the stormy wind, which lifteth up the waves thereof.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 They mount up to the heaven, they go down again to the depths: their soul melteth away because of trouble.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 They reel to and fro, and stagger like a drunken man, and are at their wits’ end.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Then they cry unto the LORD in their trouble, and he bringeth them out of their distresses.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 He maketh the storm a calm, so that the waves thereof are still.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Then are they glad because they be quiet: so he bringeth them unto the haven where they would be.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 Let them exalt him also in the assembly of the people, and praise him in the seat of the elders.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 He turneth rivers into a wilderness, and watersprings into a thirsty ground;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 A fruitful land into a salt desert, for the wickedness of them that dwell therein.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 He turneth a wilderness into a pool of water, and a dry land into watersprings.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 And there he maketh the hungry to dwell, that they may prepare a city of habitation;
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 And sow fields, and plant vineyards, and get them fruits of increase.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 He blesseth them also, so that they are multiplied greatly; and he suffereth not their cattle to decrease.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Again, they are minished and bowed down through oppression, trouble, and sorrow.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 He poureth contempt upon princes, and causeth them to wander in the waste, where there is no way.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Yet setteth he the needy on high from affliction, and maketh [him] families like a flock.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 The upright shall see it, and be glad; and all iniquity shall stop her mouth.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Whoso is wise shall give heed to these things, and they shall consider the mercies of the LORD.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

< Psalms 107 >