Psalms 105
1 Give thanks unto the LORD, call upon his name; make known his doings among the peoples.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Sing unto him, sing praises unto him; talk ye of all his marvelous works.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek the LORD.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Seek ye the LORD and his strength; seek his face evermore.
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Remember his marvelous works that he hath done; his wonders, and the judgments of his mouth;
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 O ye seed of Abraham his servant, ye children of Jacob, his chosen ones.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 He is the LORD our God: his judgments are in all the earth.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 He hath remembered his covenant for ever, the word which he commanded to a thousand generations;
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 [The covenant] which he made with Abraham, and his oath unto Isaac;
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 And confirmed the same unto Jacob for a statute, to Israel for an everlasting covenant:
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Saying, Unto thee will I give the land of Canaan, the lot of your inheritance:
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 When they were but a few men in number; yea, very few, and sojourners in it;
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 And they went about from nation to nation, from one kingdom to another people.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 He suffered no man to do them wrong; yea, he reproved kings for their sakes;
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 [Saying], Touch not mine anointed ones, and do my prophets no harm.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 And he called for a famine upon the land; he brake the whole staff of bread.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 He sent a man before them; Joseph was sold for a servant:
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 His feet they hurt with fetters; he was laid in [chains of] iron:
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 Until the time that his word came to pass; the word of the LORD tried him.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 The king sent and loosed him; even the ruler of peoples, and let him go free.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 He made him lord of his house, and ruler of all his substance:
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 To bind his princes at his pleasure, and teach his senators wisdom.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Israel also came into Egypt; and Jacob sojourned in the land of Ham.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 And he increased his people greatly, and made them stronger than their adversaries.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 He turned their heart to hate his people, to deal subtilly with his servants.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 He sent Moses his servant, [and] Aaron whom he had chosen.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 They set among them his signs, and wonders in the land of Ham.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 He sent darkness, and made it dark; and they rebelled not against his words.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 He turned their waters into blood, and slew their fish.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Their land swarmed with frogs, in the chambers of their kings.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 He spake, and there came swarms of flies, and lice in all their borders.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 He gave them hail for rain, [and] flaming fire in their land.
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 He smote their vines also and their fig trees; and brake the trees of their borders.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 He spake, and the locust came, and the cankerworm, and that without number,
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 And did eat up every herb in their land, and did eat up the fruit of their ground.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 He smote also all the firstborn in their land, the chief of all their strength.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 And he brought them forth with silver and gold: and there was not one feeble person among his tribes.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Egypt was glad when they departed; for the fear of them had fallen upon them.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 He spread a cloud for a covering; and fire to give light in the night.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 They asked, and he brought quails, and satisfied them with the bread of heaven.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 He opened the rock, and waters gushed out; they ran in the dry places [like] a river.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 For he remembered his holy word, [and] Abraham his servant.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 And he brought forth his people with joy, [and] his chosen with singing.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 And he gave them the lands of the nations; and they took the labour of the peoples in possession:
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 That they might keep his statutes, and observe his laws. Praise ye the LORD.
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
