Psalms 102
1 A Prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out his complaint before the LORD. Hear my prayer, O LORD, and let my cry come unto thee.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Hide not thy face from me in the day of my distress: incline thine ear unto me; in the day when I call answer me speedily.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 For my days consume away like smoke, and my bones are burned as a firebrand.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 My heart is smitten like grass, and withered; for I forget to eat my bread.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my flesh.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 I am like a pelican of the wilderness; I am become as an owl of the waste places.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 I watch, and am become like a sparrow that is alone upon the housetop.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Mine enemies reproach me all the day; they that are mad against me do curse by me.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping.
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast taken me up, and cast me away.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 But thou, O LORD, shalt abide for ever; and thy memorial unto all generations.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for it is time to have pity upon her, yea, the set time is come.
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 For thy servants take pleasure in her stones, and have pity upon her dust.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 So the nations shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory:
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 For the LORD hath built up Zion, he hath appeared in his glory;
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 He hath regarded the prayer of the destitute, and hath not despised their prayer.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 This shall be written for the generation to come: and a people which shall be created shall praise the LORD.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 To hear the sighing of the prisoner; to loose those that are appointed to death;
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 That men may declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 When the peoples are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 He weakened my strength in the way; he shortened my days.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Of old hast thou laid the foundation of the earth; and the heavens are the work of thy hands.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 But thou art the same, and thy years shall have no end.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
