Proverbs 14
1 Every wise woman buildeth her house: but the foolish plucketh it down with her own hands.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 He that walketh in his uprightness feareth the LORD: but he that is perverse in his ways despiseth him.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 In the mouth of the foolish is a rod of pride: but the lips of the wise shall preserve them.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Where no oxen are, the crib is clean: but much increase is by the strength of the ox.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 A faithful witness will not lie: but a false witness uttereth lies.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 A scorner seeketh wisdom, and [findeth it] not: but knowledge is easy unto him that hath understanding.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Go into the presence of a foolish man, and thou shalt not perceive [in him] the lips of knowledge.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 The wisdom of the prudent is to understand his way: but the folly of fools is deceit.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 The foolish make a mock at guilt: but among the upright there is good will.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 The heart knoweth its own bitterness; and a stranger doth not intermeddle with its joy.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 The house of the wicked shall be overthrown: but the tent of the upright shall flourish.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 There is a way which seemeth right unto a man, but the end thereof are the ways of death.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Even in laughter the heart is sorrowful; and the end of mirth is heaviness.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 The backslider in heart shall be filled with his own ways: and a good man [shall be satisfied] from himself.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 The simple believeth every word: but the prudent man looketh well to his going.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 A wise man feareth, and departeth from evil: but the fool beareth himself insolently, and is confident.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 He that is soon angry will deal foolishly: and a man of wicked devices is hated.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 The simple inherit folly: but the prudent are crowned with knowledge.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 The evil bow before the good; and the wicked at the gates of the righteous.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 The poor is hated even of his own neighbour: but the rich hath many friends.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 He that despiseth his neighbour sinneth: but he that hath pity on the poor, happy is he.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Do they not err that devise evil? but mercy and truth [shall be to] them that devise good.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 In all labour there is profit: but the talk of the lips [tendeth] only to penury.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 The crown of the wise is their riches: [but] the folly of fools is [only] folly.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 A true witness delivereth souls: but he that uttereth lies [causeth] deceit.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 In the fear of the LORD is strong confidence: and his children shall have a place of refuge.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 The fear of the LORD is a fountain of life, to depart from the snares of death.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 In the multitude of people is the king’s glory: but in the want of people is the destruction of the prince.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 He that is slow to anger is of great understanding: but he that is hasty of spirit exalteth folly.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 A sound heart is the life of the flesh: but envy is the rottenness of the bones.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 He that oppresseth the poor reproacheth his Maker: but he that hath mercy on the needy honoureth him.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 The wicked is thrust down in his evil-doing: but the righteous hath hope in his death.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Wisdom resteth in the heart of him that hath understanding: but [that which is] in the inward part of fools is made known.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Righteousness exalteth a nation: but sin is a reproach to any people.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 The king’s favour is toward a servant that dealeth wisely: but his wrath shall be [against] him that causeth shame.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
