Luke 22
1 Now the feast of unleavened bread drew nigh, which is called the Passover.
Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan.
2 And the chief priests and the scribes sought how they might put him to death; for they feared the people.
Ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsivät, kuinka he olisivat hänen saaneet tappaa. Mutta he pelkäsivät kansaa.
3 And Satan entered into Judas who was called Iscariot, being of the number of the twelve.
Niin saatana oli mennyt Juudaan sisälle, jonka liikanimi oli Iskariot, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.
4 And he went away, and communed with the chief priests and captains, how he might deliver him unto them.
Ja hän meni pois ja puhutteli ylimmäisiä pappeja ja päämiehiä, kuin hän oli hänen heille pettävä.
5 And they were glad, and covenanted to give him money.
Ja he ihastuivat ja lupasivat hänelle rahaa.
6 And he consented, and sought opportunity to deliver him unto them in the absence of the multitude.
Ja hän lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa häntä pettää ilman hasuta.
7 And the day of unleavened bread came, on which the passover must be sacrificed.
Niin makian leivän päivä tuli, jona pääsiäislammas piti teurastettaman,
8 And he sent Peter and John, saying, Go and make ready for us the passover, that we may eat.
Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menkäät valmistamaan meille pääsiäislammas syödäksemme.
9 And they said unto him, Where wilt thou that we make ready?
Niin he sanoivat hänelle: kussas tahdot meitä valmistamaan?
10 And he said unto them, Behold, when ye are entered into the city, there shall meet you a man bearing a pitcher of water; follow him into the house whereinto he goeth.
Hän sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sisälle, kohtaa teitä ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat häntä siihen huoneesen, johonka hän menee.
11 And ye shall say unto the goodman of the house, The Master saith unto thee, Where is the guest-chamber, where I shall eat the passover with my disciples?
Ja sanokaat sen huoneen perheenisännälle: Mestari sanoo sinulle: kussa on maja, jossa minä syön pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?
12 And he will shew you a large upper room furnished: there make ready.
Ja hän osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siellä.
13 And they went, and found as he had said unto them: and they made ready the passover.
Niin he menivät ja löysivät niinkuin hän heille sanonut oli, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14 And when the hour was come, he sat down, and the apostles with him.
Ja kuin jo aika tullut oli, istui hän pöydän tykönä ja kaksitoistakymmentä apostolia hänen kanssansa.
15 And he said unto them, With desire I have desired to eat this passover with you before I suffer:
Ja hän sanoi heille: minä olen halulla halainnut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennekuin minä kärsin.
16 for I say unto you, I will not eat it, until it be fulfilled in the kingdom of God.
Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan silleen siitä syö, siihenasti kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.
17 And he received a cup, and when he had given thanks, he said, Take this, and divide it among yourselves:
Ja hän otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat keskenänne.
18 for I say unto you, I will not drink from henceforth of the fruit of the vine, until the kingdom of God shall come.
Sillä minä sanon teille, etten minä suinkaan juo viinapuun hedelmää, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.
19 And he took bread, and when he had given thanks, he brake it, and gave to them, saying, This is my body which is given for you: this do in remembrance of me.
Ja hän otti leivän, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkäät minun muistokseni;
20 And the cup in like manner after supper, saying, This cup is the new covenant in my blood, [even] that which is poured out for you.
Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen, sanoen: tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
21 But behold, the hand of him that betrayeth me is with me on the table.
Kuitenkin, katso, minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä.
22 For the Son of man indeed goeth, as it hath been determined: but woe unto that man through whom he is betrayed!
Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin päätetty on: kuitenkin voi sitä ihmistä, jolta hän petetään!
23 And they began to question among themselves, which of them it was that should do this thing.
Ja he rupesivat kyselemään keskenänsä: kuka olis se heistä, joka sen tekevä olis?
24 And there arose also a contention among them, which of them is accounted to be greatest.
Mutta heidän välillänsä tuli myös riita, kuka heistä näkyis suurin olevan.
25 And he said unto them, The kings of the Gentiles have lordship over them; and they that have authority over them are called Benefactors.
Niin hän sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heitä, ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.
26 But ye [shall] not [be] so: but he that is the greater among you, let him become as the younger; and he that is chief, as he that doth serve.
Mutta ette te niin: vaan joka teistä suurin on, se olkoon niinkuin nuorin, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.
27 For whether is greater, he that sitteth at meat, or he that serveth? is not he that sitteth at meat? but I am in the midst of you as he that serveth.
Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se joka atrioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28 But ye are they which have continued with me in my temptations;
Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.
29 and I appoint unto you a kingdom, even as my Father appointed unto me,
Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:
30 that ye may eat and drink at my table in my kingdom; and ye shall sit on thrones judging the twelve tribes of Israel.
Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
31 Simon, Simon, behold, Satan asked to have you, that he might sift you as wheat:
Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.
32 but I made supplication for thee, that thy faith fail not: and do thou, when once thou hast turned again, stablish thy brethren.
Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.
33 And he said unto him, Lord, with thee I am ready to go both to prison and to death.
Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.
34 And he said, I tell thee, Peter, the cock shall not crow this day, until thou shalt thrice deny that thou knowest me.
Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.
35 And he said unto them, When I sent you forth without purse, and wallet, and shoes, lacked ye any thing? And they said, Nothing.
Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.
36 And he said unto them, But now, he that hath a purse, let him take it, and likewise a wallet: and he that hath none, let him sell his cloke, and buy a sword.
Niin hän sanoi heille: vaan nyt, jolla säkki on, ottakoon sen, niin myös kukkaren; ja jolla ei ole, se myykään hameensa ja ostakaan miekan.
37 For I say unto you, that this which is written must be fulfilled in me, And he was reckoned with transgressors: for that which concerneth me hath fulfillment.
Sillä minä sanon teille: vielä sekin mikä kirjoitettu on, pitää minussa täytettämän: hän on pahantekiäin sekaan luettu; sillä ne, mitkä minusta kirjoitetut ovat, pitää loppuman.
38 And they said, Lord, behold, here are two swords. And he said unto them, It is enough.
Niin he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi heille: kyllä siinä on.
39 And he came out, and went, as his custom was, unto the mount of Olives; and the disciples also followed him.
Ja hän läksi ulos ja meni, niinkuin hänen tapansa oli, Öljymäelle; niin seurasivat myös häntä hänen opetuslapsensa.
40 And when he was at the place, he said unto them, Pray that ye enter not into temptation.
Ja kuin hän siihen paikkaan tuli, sanoi hän heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.
41 And he was parted from them about a stone’s cast; and he kneeled down and prayed,
Ja hän erkani heistä lähes kivellä heittää ja laski polvillensa, rukoili,
42 saying, Father, if thou be willing, remove this cup from me: nevertheless not my will, but thine, be done.
Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.
43 And there appeared unto him an angel from heaven, strengthening him.
Niin enkeli taivaasta ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä.
44 And being in an agony he prayed more earnestly: and his sweat became as it were great drops of blood falling down upon the ground.
Ja kuin hän sangen suuress ahdistuksessa oli, rukoili hän hartaammin. Ja oli hänen hikensä niinkuin verenpisarat, jotka maan päälle putosivat.
45 And when he rose up from his prayer, he came unto the disciples, and found them sleeping for sorrow,
Ja kuin hän nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tykö, löysi hän ne murheen tähden makaamasta,
46 and said unto them, Why sleep ye? rise and pray, that ye enter not into temptation.
Ja hän sanoi heille: mitä te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.
47 While he yet spake, behold, a multitude, and he that was called Judas, one of the twelve, went before them; and he drew near unto Jesus to kiss him.
Vielä hänen puhuissansa, katso, joukko ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenestä, kävi heidän edellänsä, ja lähestyi Jesusta suuta antamaan hänen.
48 But Jesus said unto him, Judas, betrayest thou the Son of man with a kiss?
Niin Jesus sanoi hänelle: Juudas, suun antamisellako sinä Ihmisen Pojan petät?
49 And when they that were about him saw what would follow, they said, Lord, shall we smite with the sword?
Kuin ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, näkivät, mitä tuleva oli, sanoivat he hänelle: Herra, emmekö me lyö miekalla?
50 And a certain one of them smote the servant of the high priest, and struck off his right ear.
Ja yksi heistä löi pappein päämiehen palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa.
51 But Jesus answered and said, Suffer ye thus far. And he touched his ear, and healed him.
Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.
52 And Jesus said unto the chief priests, and captains of the temple, and elders, which were come against him, Are ye come out, as against a robber, with swords and staves?
Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.
53 When I was daily with you in the temple, ye stretched not forth your hands against me: but this is your hour, and the power of darkness.
Minä olin joka päivä teidän kanssanne templissä, ja ette ojentaneet kättä minun päälleni; mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.
54 And they seized him, and led him [away], and brought him into the high priest’s house. But Peter followed afar off.
Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.
55 And when they had kindled a fire in the midst of the court, and had sat down together, Peter sat in the midst of them.
Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.
56 And a certain maid seeing him as he sat in the light [of the fire], and looking stedfastly upon him, said, This man also was with him.
Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.
57 But he denied, saying, Woman, I know him not.
Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.
58 And after a little while another saw him, and said, Thou also art [one] of them. But Peter said, Man, I am not.
Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.
59 And after the space of about one hour another confidently affirmed, saying, Of a truth this man also was with him: for he is a Galilaean.
Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.
60 But Peter said, Man, I know not what thou sayest. And immediately, while he yet spake, the cock crew.
Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.
61 And the Lord turned, and looked upon Peter. And Peter remembered the word of the Lord, how that he said unto him, Before the cock crow this day, thou shalt deny me thrice.
Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.
62 And he went out, and wept bitterly.
Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.
63 And the men that held [Jesus] mocked him, and beat him.
Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitivät, pilkkasivat häntä ja löivät häntä,
64 And they blindfolded him, and asked him, saying, Prophesy: who is he that struck thee?
Peittivät hänen silmänsä, ja löivät häntä poskelle, ja kysyivät häneltä, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua löi.
65 And many other things spake they against him, reviling him.
Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he häntä vastaan.
66 And as soon as it was day, the assembly of the elders of the people was gathered together, both chief priests and scribes; and they led him away into their council, saying,
Ja kuin päivä tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja veivät hänen oikeutensa eteen,
67 If thou art the Christ, tell us. But he said unto them, If I tell you, ye will not believe:
Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin hän sanoi heille: jos minä sanon teille, ette usko,
68 and if I ask [you], ye will not answer.
Ja jos minä myös kysyn, niin ette vastaa minua, ette myös päästä minua.
69 But from henceforth shall the Son of man be seated at the right hand of the power of God.
Tästedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla kädellä.
70 And they all said, Art thou then the Son of God? And he said unto them, Ye say that I am.
Niin he sanoivat kaikki: sinä olet siis Jumalan Poika? sanoi hän heille: tepä sen sanotte, että minä olen.
71 And they said, What further need have we of witness? for we ourselves have heard from his own mouth.
Niin he sanoivat: mitä me silleen todistusta tarvitsemme, sillä me olemme sen kuulleet hänen omasta suustansa.
