Luke 20
1 And it came to pass, on one of the days, as he was teaching the people in the temple, and preaching the gospel, there came upon him the chief priests and the scribes with the elders;
Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kuin hän kansaa opetti templissä ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,
2 and they spake, saying unto him, Tell us: By what authority doest thou these things? or who is he that gave thee this authority?
Ja puhuivat hänelle, sanoen: sanos meille, millä vallalla sinä tätä teet? eli kuka sinulle tämän vallan on antanut?
3 And he answered and said unto them, I also will ask you a question; and tell me:
Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä kysyn myös teiltä yhtä asiaa, vastatkaat minua.
4 The baptism of John, was it from heaven, or from men?
Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisiltä?
5 And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why did ye not believe him?
Niin he ajattelivat itsellänsä, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis uskoneet?
6 But if we shall say, From men; all the people will stone us: for they be persuaded that John was a prophet.
Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin kaikki kansa kivittää meidät; sillä he uskoivat, että Johannes oli propheta.
7 And they answered, that they knew not whence [it was].
Ja he vastasivat, ettei he tietäneet, kusta se oli.
8 And Jesus said unto them, Neither tell I you by what authority I do these things.
Niin sanoi Jesus heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
9 And he began to speak unto the people this parable: A man planted a vineyard, and let it out to husbandmen, and went into another country for a long time.
Niin hän rupesi sanomaan kansalle tämän vertauksen: yksi mies istutti viinamäen ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.
10 And at the season he sent unto the husbandmen a servant, that they should give him of the fruit of the vineyard: but the husbandmen beat him, and sent him away empty.
Ja ajallansa lähetti hän palvelian peltomiesten tykö, että he antaisivat hänelle viinamäen hedelmästä. Mutta ne peltomiehet pieksivät sen ja lähettivät pois tyhjänä.
11 And he sent yet another servant: and him also they beat, and handled him shamefully, and sent him away empty.
Ja hän lähetti vielä toisen palvelian; mutta he myös sen pieksivät, ja pilkkasivat, ja lähettivät pois tyhjänä.
12 And he sent yet a third: and him also they wounded, and cast him forth.
Ja hän lähetti vielä kolmannen. Mutta he myös sen haavoittivat ja syöksivät ulos.
13 And the lord of the vineyard said, What shall I do? I will send my beloved son: it may be they will reverence him.
Niin viinamäen isäntä sanoi: mitä minä teen? minä lähetän minun rakkaan poikani: kuin he hänen näkevät, niin he karttavat häntä.
14 But when the husbandmen saw him, they reasoned one with another, saying, This is the heir: let us kill him, that the inheritance may be ours.
Mutta kuin peltomiehet sen näkivät, ajattelivat he itsellänsä, sanoen: tämä on perillinen: tulkaat, tappakaamme häntä, että perintö tulis meidän omaksemme.
15 And they cast him forth out of the vineyard, and killed him. What therefore will the lord of the vineyard do unto them?
Ja he syöksivät ulos hänen viinamäestä ja tappoivat. Mitä viinamäen isäntä on tekevä heille?
16 He will come and destroy these husbandmen, and will give the vineyard unto others. And when they heard it, they said, God forbid.
Hän tulee ja hukkaa nämät peltomiehet, ja antaa viinamäen muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!
17 But he looked upon them, and said, What then is this that is written, The stone which the builders rejected, The same was made the head of the corner?
Mutta hän katsahti heidän päällensä ja sanoi: mitä se on, mikä kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut nurkkakiveksi?
18 Every one that falleth on that stone shall be broken to pieces; but on whomsoever it shall fall, it will scatter him as dust.
Jokainen joka lankee sen kiven päälle, se runnellaan; mutta jonka päälle se lankee, sen hän musertaa.
19 And the scribes and the chief priests sought to lay hands on him in that very hour; and they feared the people: for they perceived that he spake this parable against them.
Ja pappein päämiehet ja kirjanoppineet pyysivät häntä sillä hetkellä kiinni ottaa, vaan he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli.
20 And they watched him, and sent forth spies, which feigned themselves to be righteous, that they might take hold of his speech, so as to deliver him up to the rule and to the authority of the governor.
Ja he vartioitsivat häntä ja lähettivät väijyjät, jotka piti itsensä hurskaiksi teettelemän, että he hänen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat ylön esivallalle ja maanvanhimman haltuun.
21 And they asked him, saying, Master, we know that thou sayest and teachest rightly, and acceptest not the person [of any], but of a truth teachest the way of God:
Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat: Mestari, me tiedämme, ettäs oikein sanot ja opetat, etkä katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.
22 Is it lawful for us to give tribute unto Caesar, or not?
Sopikko meidän antaa keisarille veroa, taikka ei?
23 But he perceived their craftiness, and said unto them,
Mutta kuin hän ymmärsi heidän kavaluutensa, sanoi hän heille: mitä te minua kiusaatte?
24 Shew me a penny. Whose image and superscription hath it? And they said, Caesar’s.
Osoittakaat minulle veroraha, kenenkä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.
25 And he said unto them, Then render unto Caesar the things that are Caesar’s, and unto God the things that are God’s.
Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
26 And they were not able to take hold of the saying before the people: and they marveled at his answer, and held their peace.
Ja ei he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa, vaan ihmettelivät hänen vastaustansa, ja vaikenivat.
27 And there came to him certain of the Sadducees, they which say that there is no resurrection; and they asked him,
Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kieltävät ylösnousemisen, ) ja kysyivät häneltä,
28 saying, Master, Moses wrote unto us, that if a man’s brother die, having a wife, and he be childless, his brother should take the wife, and raise up seed unto his brother.
Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla emäntä oli, ja se kuolis lapsetonna, niin hänen veljensä pitää sen vaimon ottaman ja veljellensä siemenen herättämän.
29 There were therefore seven brethren: and the first took a wife, and died childless;
Niin oli seitsemän veljeä: ensimäinen otti emännän ja kuoli lapsetonna.
30 and the second;
Ja toinen otti sen vaimon, ja se myös kuoli lapsetonna.
31 and the third took her; and likewise the seven also left no children, and died.
Ja kolmas otti myös sen: ja niin kaikki seitsemän, eikä jättäneet lapsia, ja kuolivat.
32 Afterward the woman also died.
Kaikkein viimein kuoli myös vaimo.
33 In the resurrection therefore whose wife of them shall she be? for the seven had her to wife.
Sentähden ylösnousemisessa, kenenkä heistä vaimo pitää oleman? sillä kaikki seitsemän ovat sen vaimonansa pitäneet.
Ja Jesus vastaten sanoi heille: tämän maailman lapset naivat ja huolevat; (aiōn g165)
35 but they that are accounted worthy to attain to that world, and the resurrection from the dead, neither marry, nor are given in marriage: (aiōn g165)
Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja ylösnousemiselle kuolleista, ei he nai eikä huole; (aiōn g165)
36 for neither can they die any more: for they are equal unto the angels; and are sons of God, being sons of the resurrection.
Sillä ei he enään kuolla taida; sillä he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, että he ovat ylösnousemisen lapset.
37 But that the dead are raised, even Moses shewed, in [the place concerning] the Bush, when he calleth the Lord the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob.
Mutta että kuolleet ylösnousevat, sen on myös Moses pensaan tykönä osoittanut, kuin hän sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.
38 Now he is not the God of the dead, but of the living: for all live unto him.
Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.
39 And certain of the scribes answering said, Master, thou hast well said.
Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sinä sanoit.
40 For they durst not any more ask him any question.
Ja ei he rohjenneet häneltä mitään enempää kysyä.
41 And he said unto them, How say they that the Christ is David’s son?
Niin hän sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?
42 For David himself saith in the book of Psalms, The Lord said unto my Lord, Sit thou on my right hand,
Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle kädelleni,
43 Till I make thine enemies the footstool of thy feet.
Siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
44 David therefore calleth him Lord, and how is he his son?
Koska siis David kutsuu hänen Herraksensa, kuin hän on hänen Poikansa?
45 And in the hearing of all the people he said unto his disciples,
Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi hän opetuslapsillensa:
46 Beware of the scribes, which desire to walk in long robes, and love salutations in the marketplaces, and chief seats in the synagogues, and chief places at feasts;
Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat käydä pitkissä vaatteissa ja ottavat hyväksi tervehdykset turulla, ja ylimmäiset istuimet synagogissa, ja ylimmäiset siat ehtoollisissa,
47 which devour widows’ houses, and for a pretence make long prayers: these shall receive greater condemnation.
Jotka syövä leskein huoneet, ja muodoksi pitävät pitkät rukoukset: heidän pitää saaman sitä raskaamman tuomion.
