Job 4
1 Then answered Eliphaz the Temanite, and said,
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 If one assay to commune with thee, wilt thou be grieved? but who can withhold himself from speaking?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands.
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Thy words have upholden him that was falling, and thou hast confirmed the feeble knees.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 But now it is come unto thee, and thou faintest; it toucheth thee, and thou art troubled.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Is not thy fear [of God] thy confidence, [and] thy hope the integrity of thy ways?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Remember, I pray thee, who [ever] perished, being innocent? or where were the upright cut off?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 According as I have seen, they that plow iniquity, and sow trouble, reap the same.
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 By the breath of God they perish, and by the blast of his anger are they consumed.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 The old lion perisheth for lack of prey, and the whelps of the lioness are scattered abroad.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 Now a thing was secretly brought to me, and mine ear received a whisper thereof.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falleth on men,
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 Fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up.
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 It stood still, but I could not discern the appearance thereof; a form was before mine eyes: [there was] silence, and I heard a voice, [saying],
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his Maker?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Behold, he putteth no trust in his servants; and his angels he chargeth with folly:
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 How much more them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, which are crushed before the moth!
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 Betwixt morning and evening they are destroyed: they perish for ever without any regarding it.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 Is not their tent-cord plucked up within them? they die, and that without wisdom.
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
