Job 29
1 And Job again took up his parable, and said,
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh that I were as in the months of old, as in the days when God watched over me;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 When his lamp shined upon my head, and by his light I walked through darkness;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 As I was in the ripeness of my days, when the secret of God was upon my tent;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 When the Almighty was yet with me, and my children were about me;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 When my steps were washed with butter, and the rock poured me out rivers of oil!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 When I went forth to the gate unto the city, when I prepared my seat in the street,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 The young men saw me and hid themselves, and the aged rose up and stood;
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 The princes refrained talking, and laid their hand on their mouth;
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 The voice of the nobles was hushed, and their tongue cleaved to the roof of their mouth.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 For when the ear heard [me], then it blessed me; and when the eye saw [me], it gave witness unto me:
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Because I delivered the poor that cried, the fatherless also, that had none to help him.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish came upon me: and I caused the widow’s heart to sing for joy.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 I put on righteousness, and it clothed me: my justice was as a robe and a diadem.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 I was eyes to the blind, and feet was I to the lame.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 I was a father to the needy: and the cause of him that I knew not I searched out.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 And I brake the jaws of the unrighteous, and plucked the prey out of his teeth.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Then I said, I shall die in my nest, and I shall multiply my days as the sand:
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 My root is spread out to the waters, and the dew lieth all night upon my branch:
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 My glory is fresh in me, and my bow is renewed in my hand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Unto me men gave ear, and waited, and kept silence for my counsel.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 After my words they spake not again; and my speech dropped upon them.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 And they waited for me as for the rain; and they opened their mouth wide as for the latter rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 If I laughed on them, they believed [it] not; and the light of my countenance they cast not down.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 I chose out their way, and sat [as] chief, and dwelt as a king in the army, as one that comforteth the mourners.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
