Job 23
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Even today is my complaint rebellious: my stroke is heavier than my groaning.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Oh that I knew where I might find him, that I might come even to his seat!
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 I would order my cause before him, and fill my mouth with arguments.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 I would know the words which he would answer me, and understand what he would say unto me.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Would he contend with me in the greatness of his power? Nay; but he would give heed unto me.
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 There the upright might reason with him; so should I be delivered for ever from my judge.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Behold, I go forward, but he is not [there]; and backward, but I cannot perceive him:
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 On the left hand, when he doth work, but I cannot behold him: he hideth himself on the right hand, that I cannot see him.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 But he knoweth the way that I take; when he hath tried me, I shall come forth as gold.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 My foot hath held fast to his steps; his way have I kept, and turned not aside.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 I have not gone back from the commandment of his lips; I have treasured up the words of his mouth more than my necessary food.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 But he is in one [mind], and who can turn him? and what his soul desireth, even that he doeth.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 For he performeth that which is appointed for me: and many such things are with him.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Therefore am I troubled at his presence; when I consider, I am afraid of him.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 For God hath made my heart faint, and the Almighty hath troubled me:
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Because I was not cut off before the darkness, neither did he cover the thick darkness from my face.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
