Job 20
1 Then answered Zophar the Naamathite, and said,
Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 Therefore do my thoughts give answer to me, even by reason of my haste that is in me.
Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 I have heard the reproof which putteth me to shame, and the spirit of my understanding answereth me.
Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4 Knowest thou [not] this of old time, since man was placed upon earth,
Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 That the triumphing of the wicked is short, and the joy of the godless but for a moment?
Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Though his excellency mount up to the heavens, and his head reach unto the clouds;
Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 Yet he shall perish for ever like his own dung: they which have seen him shall say, Where is he?
Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 He shall fly away as a dream, and shall not be found: yea, he shall be chased away as a vision of the night.
Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 The eye which saw him shall see him no more; neither shall his place any more behold him.
Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 His children shall seek the favour of the poor, and his hands shall give back his wealth.
Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 His bones are full of his youth, but it shall lie down with him in the dust.
Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12 Though wickedness be sweet in his mouth, though he hide it under his tongue;
Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 Though he spare it, and will not let it go, but keep it still within his mouth;
Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 Yet his meat in his bowels is turned, it is the gall of asps within him.
Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 He hath swallowed down riches, and he shall vomit them up again: God shall cast them out of his belly.
Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 He shall suck the poison of asps: the viper’s tongue shall slay him.
Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 He shall not look upon the rivers, the flowing streams of honey and butter.
Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 That which he laboured for shall he restore, and shall not swallow it down; according to the substance that he hath gotten, he shall not rejoice.
Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 For he hath oppressed and forsaken the poor; he hath violently taken away an house, and he shall not build it up.
Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 Because he knew no quietness within him, he shall not save aught of that wherein he delighteth.
Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 There was nothing left that he devoured not; therefore his prosperity shall not endure.
Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 In the fulness of his sufficiency he shall be in straits: the hand of every one that is in misery shall come upon him.
Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 When he is about to fill his belly, [God] shall cast the fierceness of his wrath upon him, and shall rain it upon him while he is eating.
Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 He shall flee from the iron weapon, and the bow of brass shall strike him through.
Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 He draweth it forth, and it cometh out of his body: yea, the glittering point cometh out of his gall; terrors are upon him.
Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 All darkness is laid up for his treasures: a fire not blown [by man] shall devour him; it shall consume that which is left in his tent.
Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 The heavens shall reveal his iniquity, and the earth shall rise up against him.
Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 The increase of his house shall depart, [his goods] shall flow away in the day of his wrath.
Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 This is the portion of a wicked man from God, and the heritage appointed unto him by God.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
