Job 19
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 How long will ye vex my soul and break me in pieces with words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 These ten times have ye reproached me: ye are not ashamed that ye deal hardly with me.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 And be it indeed that I have erred, mine error remaineth with myself.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 If indeed ye will magnify yourselves against me, and plead against me my reproach:
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Know now that God hath subverted me [in my cause], and hath compassed me with his net.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Behold, I cry out of wrong, but I am not heard: I cry for help, but there is no judgment.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 He hath fenced up my way that I cannot pass, and hath set darkness in my paths.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He hath stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He hath broken me down on every side, and I am gone: and mine hope hath he plucked up like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 He hath also kindled his wrath against me, and he counteth me unto him as [one of] his adversaries.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops come on together, and cast up their way against me, and encamp round about my tent.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 He hath put my brethren far from me, and mine acquaintance are wholly estranged from me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My kinsfolk have failed, and my familiar friends have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 They that dwell in mine house, and my maids, count me for a stranger: I am an alien in their sight.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I call unto my servant, and he giveth me no answer, [though] I entreat him with my mouth.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 My breath is strange to my wife, and my supplication to the children of my [mother’s] womb.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Even young children despise me; if I arise, they speak against me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All my inward friends abhor me: and they whom I loved are turned against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 My bone cleaveth to my skin and to my flesh, and I am escaped with the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Have pity upon me, have pity upon me, O ye my friends; for the hand of God hath touched me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why do ye persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oh that my words were now written! oh that they were inscribed in a book!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 That with an iron pen and lead they were graven in the rock for ever!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 But I know that my redeemer liveth, and that he shall stand up at the last upon the earth:
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 And after my skin hath been thus destroyed, yet from my flesh shall I see God:
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Whom I shall see for myself, and mine eyes shall behold, and not another. My reins are consumed within me.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 If ye say, How we will persecute him! seeing that the root of the matter is found in me;
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Be ye afraid of the sword: for wrath [bringeth] the punishments of the sword, that ye may know there is a judgment.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
