Job 16
1 Then Job answered and said,
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 I have heard many such things: miserable comforters are ye all.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Shall vain words have an end? or what provoketh thee that thou answerest?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I also could speak as ye do; if your soul were in my soul’s stead, I could join words together against you, and shake mine head at you.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 [But] I would strengthen you with my mouth, and the solace of my lips should assuage [your grief].
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Though I speak, my grief is not assuaged: and though I forbear, what am I eased?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But now he hath made me weary: thou hast made desolate all my company.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 And thou hast laid fast hold on me, [which] is a witness [against me]: and my leanness riseth up against me, it testifieth to my face.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 He hath torn me in his wrath, and persecuted me; he hath gnashed upon me with his teeth: mine adversary sharpeneth his eyes upon me.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They have gaped upon me with their mouth; they have smitten me upon the cheek reproachfully: they gather themselves together against me.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God delivereth me to the ungodly, and casteth me into the hands of the wicked.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, and he brake me asunder; yea, he hath taken me by the neck, and dashed me to pieces: he hath also set me up for his mark.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 His archers compass me round about, he cleaveth my reins asunder, and doth not spare; he poureth out my gall upon the ground.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He breaketh me with breach upon breach; he runneth upon me like a giant.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have sewed sackcloth upon my skin, and have laid my horn in the dust.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is foul with weeping, and on my eyelids is the shadow of death;
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Although there is no violence in mine hands, and my prayer is pure.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, cover not thou my blood, and let my cry have no [resting] place.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Even now, behold, my witness is in heaven, and he that coucheth for me is on high.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My friends scorn me: [but] mine eye poureth out tears unto God;
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 That he would maintain the right of a man with God, and of a son of man with his neighbour!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 For when a few years are come, I shall go the way whence I shall not return.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
