Ecclesiastes 3
1 To every thing there is a season, and a time to every purpose under the heaven:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 a time to be born, and a time to die; a time to plant, and a time to pluck up that which is planted;
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 a time to kill, and a time to heal; a time to break down, and a time to build up;
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 a time to weep, and a time to laugh; a time to mourn, and a time to dance;
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 a time to cast away stones, and a time to gather stones together; a time to embrace, and a time to refrain from embracing;
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 a time to seek, and a time to lose; a time to keep, and a time to cast away;
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 a time to rend, and a time to sew; a time to keep silence, and a time to speak;
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 a time to love, and a time to hate; a time for war, and a time for peace.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 What profit hath he that worketh in that wherein he laboureth?
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 I have seen the travail which God hath given to the sons of men to be exercised therewith.
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 He hath made every thing beautiful in its time: also he hath set the world in their heart, yet so that man cannot find out the work that God hath done from the beginning even to the end.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 I know that there is nothing better for them, than to rejoice, and to do good so long as they live.
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 And also that every man should eat and drink, and enjoy good in all his labour, is the gift of God.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 I know that, whatsoever God doeth, it shall be for ever: nothing can be put to it, nor any thing taken from it: and God hath done it, that men should fear before him.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 That which is hath been already; and that which is to be hath already been: and God seeketh again that which is passed away.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 And moreover I saw under the sun, in the place of judgment, that wickedness was there; and in the place of righteousness, that wickedness was there.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 I said in mine heart, God shall judge the righteous and the wicked: for there is a time there for every purpose and for every work.
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 I said in mine heart, [It is] because of the sons of men, that God may prove them, and that they may see that they themselves are [but as] beasts.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 For that which befalleth the sons of men befalleth beasts; even one thing befalleth them: as the one dieth, so dieth the other; yea, they have all one breath; and man hath no preeminence above the beasts: for all is vanity.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 All go unto one place; all are of the dust, and all turn to dust again.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Who knoweth the spirit of man whether it goeth upward, and the spirit of the beast whether it goeth downward to the earth?
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 Wherefore I saw that there is nothing better, than that a man should rejoice in his works; for that is his portion: for who shall bring him [back] to see what shall be after him?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
