2 Samuel 22
1 And David spake unto the LORD the words of this song in the day that the LORD delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul:
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 and he said, The LORD is my rock, and my fortress, and my deliverer, even mine;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 The God of my rock, in him will I trust; my shield and the horn of my salvation, my high tower, and my refuge; my saviour, thou savest me from violence.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 I will call upon the LORD, who is worthy to be praised: so shall I be saved from mine enemies.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 For the waves of death compassed me, the floods of ungodliness made me afraid.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 In my distress I called upon the LORD, yea, I called unto my God: and he heard my voice out of his temple, and my cry [came] into his ears.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Then the earth shook and trembled, the foundations of heaven moved and were shaken, because he was wroth.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 There went up a smoke out of his nostrils, and fire out of his mouth devoured: coals were kindled by it.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 He bowed the heavens also, and came down; and thick darkness was under his feet.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 And he rode upon a cherub, and did fly: yea, he was seen upon the wings of the wind.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 And he made darkness pavilions round about him, gathering of waters, thick clouds of the skies.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 At the brightness before him coals of fire were kindled.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 The LORD thundered from heaven, and the Most High uttered his voice.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 And he sent out arrows, and scattered them; lightning, and discomfited them.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Then the channels of the sea appeared, the foundations of the world were laid bare, by the rebuke of the LORD, at the blast of the breath of his nostrils.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 He sent from on high, he took me; he drew me out of many waters;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 He delivered me from my strong enemy, from them that hated me; for they were too mighty for me.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 They came upon me in the day of my calamity: but the LORD was my stay.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 He brought me forth also into a large place: he delivered me, because he delighted in me.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 The LORD rewarded me according to my righteousness: according to the cleanness of my hands hath he recompensed me.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 For I have kept the ways of the LORD, and have not wickedly departed from my God.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 For all his judgments were before me: and as for his statutes, I did not depart from them.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 I was also perfect toward him, and I kept myself from mine iniquity.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Therefore hath the LORD recompensed me according to my righteousness; according to my cleanness in his eyesight.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 With the merciful thou wilt shew thyself merciful, with the perfect man thou wilt shew thyself perfect;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 With the pure thou wilt shew thyself pure; and with the perverse thou wilt shew thyself froward.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 And the afflicted people thou wilt save: but thine eyes are upon the haughty, that thou mayest bring them down.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 For thou art my lamp, O LORD: and the LORD will lighten my darkness.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 For by thee I run upon a troop: by my God do I leap over a wall.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 As for God, his way is perfect: the word of the LORD is tried; he is a shield unto all them that trust in him.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 For who is God, save the LORD? and who is a rock, save our God?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 God is my strong fortress: and he guideth the perfect in his way.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 He maketh his feet like hinds’ [feet]: and setteth me upon my high places.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 He teacheth my hands to war; so that mine arms do bend a bow of brass.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Thou hast also given me the shield of thy salvation: and thy gentleness hath made me great.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Thou hast enlarged my steps under me, and my feet have not slipped.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 I have pursued mine enemies, and destroyed them; neither did I turn again till they were consumed.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 And I have consumed them, and smitten them through, that they cannot arise; yea, they are fallen under my feet.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 For thou hast girded me with strength unto the battle: thou hast subdued under me those that rose up against me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Thou hast also made mine enemies turn their backs unto me, that I might cut off them that hate me.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 They looked, but there was none to save; even unto the LORD, but he answered them not.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Then did I beat them small as the dust of the earth, I did stamp them as the mire of the streets, and did spread them abroad.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Thou also hast delivered me from the strivings of my people; thou hast kept me to be the head of the nations: a people whom I have not known shall serve me.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 The strangers shall submit themselves unto me: as soon as they hear of me, they shall obey me.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 The strangers shall fade away, and shall come trembling out of their close places.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 The LORD liveth; and blessed be my rock; and exalted be the God of the rock of my salvation:
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Even the God that executeth vengeance for me, and bringeth down peoples under me,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 And that bringeth me forth from mine enemies: yea, thou liftest me up above them that rise up against me: thou deliverest me from the violent man.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Therefore I will give thanks unto thee, O LORD, among the nations, and will sing praises unto thy name.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Great deliverance giveth he to his king: and sheweth lovingkindness to his anointed, to David and to his seed, for evermore.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
