Acts 13
1 Among the members of the church at Antioch there were several prophets and teachers – Barnabas, Simeon who was known by the name of ‘Black’, Lucius of Cyrene, Manaen, foster-brother of Prince Herod, and Saul.
Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyreniläinen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.
2 While they were engaged in the worship of the Lord and were fasting, the Holy Spirit said, “Set apart for me Barnabas and Saul, for the work to which I have called them.”
Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut.
3 Accordingly, after fasting and prayer, they placed their hands on them and dismissed them.
Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja kätensä heidän päällensä panneet, päästivät he heidät menemään.
4 Barnabas and Saul, sent on this mission, as they were, by the Holy Spirit, went down to Seleucia, and from there sailed to Cyprus.
Ja kuin he Pyhältä Hengeltä lähetetyt olivat, menivät he Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kypriin.
5 On reaching Salamis, they began to tell the message of God in the Jewish synagogues; and they had John with them as an assistant.
Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heillä oli myös Johannes palveliana.
6 After passing through the whole island, they reached Paphos, where they found an astrologer who pretended to be a prophet – a Jew by birth, whose name was Barjoshua.
Ja kuin he sen luodon lävitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, löysivät he velhon, väärän prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,
7 He was at the court of the Governor, Sergius Paulus, a man of intelligence, who sent for Barnabas and Saul and asked to be told God’s message.
Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tykönsä, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8 But Elymas, the astrologer (for that is the meaning of the word), opposed them, eager to divert the Governor’s attention from the faith.
Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.
9 However, Saul (who is the same as Paul), full of the Holy Spirit, fixed his eyes on him and said,
Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan, ) oli täynnä Pyhää Henkeä, katsoi hänen päällensä,
10 “You incarnation of deceit and all fraud! You son of the devil! You opponent of all that is good! Will you never cease to divert the straight paths of the Lord? Listen!
Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.
11 The hand of the Lord is on you even now, and you will be blind for a time and unable to see the sun.” Immediately a mist and darkness fell on him, and he went feeling about for someone to guide him.
Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä kädestä taluttais.
12 When the Governor saw what had happened, he became a believer in Christ, being greatly impressed by the teaching about the Lord.
Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran opetusta.
13 After this, Paul and his companions set sail from Paphos and went to Perga in Pamphylia, where John left them and returned to Jerusalem.
Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heistä ja palasi Jerusalemiin.
14 The others went on from Perga and arrived at Antioch in Pisidia. There they went into the synagogue on the Sabbath and took their seats.
Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.
15 After the reading of the Law and the prophets, the synagogue leader sent them this message – “Friends, if you have any helpful words to address to the people, now is the time to speak.”
Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
16 So Paul rose and, motioning with his hand, said: “People of Israel and all here who worship God, hear what I have to say.
Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.
17 The God of this people Israel chose our ancestors, and during their stay in Egypt increased the prosperity of the people, and then with uplifted arm brought them out from that land.
Tämän kansan, Israelin, Jumala valitsi meidän isämme, ja korotti tämän kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heidät sieltä ulos korkialla käsivarrella,
18 For about forty years he bore with them in the desert;
Ja kärsi heidän tapojansa korvessa lähes neljäkymmentä ajastaikaa.
19 then, after destroying seven heathen nations in Canaan, he allotted their land to this people –
Ja perätti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.
20 For about four hundred and fifty years. In later times he gave them Judges, of whom the prophet Samuel was the last.
Ja sitte lähes neljäsataa ja viisikymmentä ajastaikaa antoi hän heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.
21 And, when they demanded a king, God gave them Saul the son of Kish, a man of the tribe of Benjamin, who reigned for forty years.
Ja he pyysivät sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.
22 After removing him, he raised David to the throne, and bore this testimony to him – ‘In David, the son of Jesse, I have found a man after my own heart, who will carry out all my purposes.’
Ja kuin hän oli sen pannut pois, herätti hän Davidin heidän kuninkaaksensa, josta hän myös todisti ja sanoi: minä löysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun sydämeni jälkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekevä.
23 It was from this man’s descendants that God, in accordance with his promise, gave Israel a Savior – Jesus;
Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,
24 John having first proclaimed, before the appearance of Jesus, a baptism on repentance for all the people of Israel.
Niinkuin Johannes saarnasi hänen tulemisensa edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.
25 As John was drawing towards the end of his career, he said ‘What do you suppose that I am? I am not the Christ. But there is “one coming” after me, whose sandal I am not worthy to untie.’
Mutta kuin Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä te luulette minun olevan? En minä se ole, mutta katso, hän tulee minun jälkeeni, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen jaloista riisumaan.
26 Brothers and sisters, descendants of Abraham, and all those among you who worship God, it was to us that the message of this salvation was sent.
Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teissä ovat Jumalaa pelkääväiset, teille on tämän autuuden sana lähetetty.
27 The people of Jerusalem and their leaders, failing to recognize Jesus, and not understanding the utterances of the prophets that are read every Sabbath, fulfilled them by condemning him.
Sillä Jerusalemin asuvaiset ja heidän ylimmäisensä, ettei he tätä tunteneet, ovat he myös prophetain äänet, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa täyttäneet.
28 They found no ground at all for putting him to death, and yet demanded his execution from Pilate;
Ja vaikka ei he yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman.
29 and, after carrying out everything written about him, they took Jesus down from the cross, and laid him in a tomb.
Ja kuin he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan.
30 But God raised him from the dead;
Mutta Jumala herätti hänen kuolleista.
31 and he appeared for many days to those who had gone up with him from Galilee to Jerusalem, and who are now witnesses for him to the people.
Ja hän on monta päivää niiltä nähty, jotka hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet ylös, jotka ovat hänen todistajansa kansan edessä.
32 We also have good news to tell you, about the promise made to our ancestors –
Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.
33 That our children have had this promise completely fulfilled to them by God, by his raising Jesus. That is just what is said in the second Psalm – ‘You are my Son; this day I have become your Father.’
Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
34 As to his raising Jesus from the dead, never again to return to corruption, this is what is said – ‘I will give to you the sacred promises made to David;’
Mutta siitä, että hän hänen kuolleista herätti, eikä silleen tule turmelukseen, sanoi hän näin: minä tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.
35 And, therefore, in another Psalm it is said – ‘You will not give up the Holy One to undergo corruption.’
Sentähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
36 David, after obediently doing God’s will in his own time, fell asleep and was laid by the side of his ancestors, and did undergo corruption;
Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.
37 but Jesus, whom God raised from the dead, did not undergo corruption.
Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
38 I would, therefore, like you to know, friends, that through Jesus forgiveness of sins is being proclaimed to you,
Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
39 and that, in union with him, everyone who believes in him is absolved from every sin from which under the Law of Moses you could not be absolved.
Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.
40 Beware, therefore, that what is said in the prophets does not come true of you –
Katsokaat siis, ettei teidän päällenne se tule, mitä prophetain kautta sanottu on:
41 ‘Look, you despisers, and wonder, and perish; for I am doing a deed in your days – a deed which, though told you in full, you will never believe’.”
Katsokaat, te ylönkatsojat, ja ihmetelkäät ja hukkukaat; sillä minä teen yhden työn teidän aikananne, sen työn, jota ei teidän pidä uskoman, jos joku sanois teille.
42 As Paul and Barnabas were leaving the synagogue, the people begged for a repetition of this teaching on the next Sabbath.
Kuin Juudalaiset synagogasta läksivät, rukoilivat pakanat, että sabbatin välissä heille niitä sanoja puhuttaisiin.
43 After the congregation had dispersed, many of the Jews, and of the converts who joined in their worship, followed Paul and Barnabas, who talked with them and urged them to continue to rely on the loving kindness of God.
Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja myös monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heitä neuvoivat Jumalan armossa pysymään.
44 On the following Sabbath, almost all the city gathered to hear God’s message.
Mutta sitte lähimmäisenä lepopäivänä kokoontui lähes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.
45 But the sight of the crowds of people filled the minds of the Jews with jealousy, and they kept contradicting Paul’s statements in violent language.
Kuin Juudalaiset näkivät kansan, täytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niitä, mitä Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.
46 Then Paul and Barnabas spoke out fearlessly, and said: “It was necessary that the message of God should be told to you first; but, since you reject it and reckon yourselves not worthy of the eternal life – we turn to the Gentiles! (aiōnios g166)
Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niinme käännymme pakanain tykö. (aiōnios g166)
47 For this is the Lord’s command to us – ‘I have destined you for a light to the Gentiles, a means of salvation to the ends of the earth’.”
Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.
48 On hearing this, the Gentiles were glad and extolled God’s message; and all those who had been enrolled for eternal life became believers in Christ; (aiōnios g166)
Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli. (aiōnios g166)
49 and the Lord’s message was carried throughout that district.
Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.
50 But the Jews incited the women of high social standing who worshiped with them, and the leading men of the town, and started a persecution against Paul and Barnabas, and drove them out of their region.
Mutta Juudalaiset yllyttivät jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin myös kaupungin ylimmäisiä, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sysäsivät heidät ulos maansa ääristä.
51 They, however, shook the dust off their feet in protest,
Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heidän päällensä, ja tulivat Ikonioon.
52 and went to Iconium, leaving the disciples full of joy and of the Holy Spirit.
Niin opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.
