Matthew 21
1 When they had almost reached Jerusalem, having come as far as Bethphage, on the Mount of Olives, Jesus sent on two disciples.
Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betphageen öljymäen tykö, lähetti Jesus kaksi opetuslasta,
2 ‘Go to the village facing you,’ he said, ‘and you will immediately find a donkey tethered, with a foal by her side; untie her, and lead her here for me.
Sanoen heille: menkäät kylään, joka on edessänne, ja te löydätte kohta aasintamman sidottuna, ja varsan hänen kanssansa: päästäkäät ne ja tuokaat minulle.
3 And, if anyone says anything to you, you are to say this – “The Master wants them”; and he will send them at once.’
Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin sanokaat: Herra niitä tarvitsee, ja kohta hän laskee heidät.
4 This happened in fulfilment of these words in the prophet –
Mutta tämä kaikki tapahtui, että täytettäisiin, mikä sanottu oli prophetan kautta, joka sanoo:
5 “Say to the people of Zion – ‘Your King is coming to you, gentle, and riding on a donkey, and on the foal of a beast of burden.’”
Sanokaat Zionin tyttärelle: katso, sinun Kuninkaas tulee sinulle siviä, istuen aasintamman päällä ja ikeen alaisen aasin varsan päällä.
6 So the disciples went and did as Jesus had directed them.
Niin opetuslapset menivät ja tekivät niinkuin Jesus heille käskenyt oli,
7 They led the donkey and the foal back, and, when they had put their cloaks on them, he seated himself on them.
Ja taluttivat aasintamman ja varsan, ja panivat niiden päälle vaatteensa, ja istuttivat hänen niiden päälle.
8 The immense crowd of people spread their cloaks in the road, while some cut branches off the trees, and spread them on the road.
Niin enin osa kansasta hajoitti vaatteensa tielle, ja muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
9 The crowds that led the way, as well as those that followed behind, kept shouting, ‘God save the Son of David! Blessed is he who comes in the name of the Lord! God save him from on high!’
Mutta kansa, joka edellä kävi, ja jotka seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna Davidin Pojalle! kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen! hosianna korkeudessa!
10 When he had entered Jerusalem, the whole city was stirred, and asked –
Ja kuin hän tuli Jerusalemiin, nousi koko kaupunki, sanoen: kuka on tämä?
11 ‘Who is this?’, to which the crowd replied – ‘This is the prophet Jesus from Nazareth in Galilee.’
Niin kansa sanoi: tämä on Jesus, propheta Galilean Natsaretista.
12 Jesus went into the Temple Courts, and drove out all those who were buying and selling there. He overturned the tables of the money changers, and the seats of the pigeon-dealers,
Ja Jesus meni sisälle Jumalan templiin, ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyyhkyisten kaupitsiain istuimet hän kukisti,
13 and said to them, ‘Scripture says “My house will be called a house of prayer”; but you are making it a den of robbers.’
Ja sanoi heille: kirjoitettu on: minun huoneeni pitää rukoushuoneeksi kutsuttaman; mutta te olette sen tehneet ryöväritten luolaksi.
14 While he was still in the Temple Courts, some blind and some lame people came up to him, and he cured them.
Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä, ja hän paransi heidät.
15 But, when the chief priests and the teachers of the Law saw the wonderful things that Jesus did, and the boys who were calling out in the Temple Courts ‘God save the Son of David!’, they were indignant,
Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
16 and said to him, ‘Do you hear what these boys are saying?’ ‘Yes,’ answered Jesus, ‘but did you never read the words – “Out of the mouths of babes and sucklings you have called forth perfect praise”?’
Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
17 Then he left them, and went out of the city to Bethany, and spent the night there.
Ja hän luopui heistä, ja meni ulos kaupungista Betaniaan, ja oli siellä yötä.
18 The next morning, in returning to the city, Jesus became hungry;
Mutta huomeneltain kaupunkiin palatessansa isosi hän.
19 and, noticing a solitary fig tree by the roadside, he went up to it, but found nothing on it but leaves. So he said to it, ‘Never again will fruit be gathered off you.’ And suddenly the fruit tree withered up. (aiōn g165)
Ja kuin hän näki fikunapuun tien ohessa, meni hän sen tykö, ja ei löytänyt siinä mitään muuta kuin lehdet ainoastaan; ja hän sanoi sille: älköön ikänä tästäkään edes sinusta hedelmää kasvako. Ja fikunapuu kohta kuivettui. (aiōn g165)
20 When the disciples saw this, they exclaimed in astonishment, ‘How suddenly the fig tree withered up!’
Ja kuin opetuslapset sen näkivät, ihmettelivät he, sanoen: kuinka fikunapuu niin kohta kuivettui?
21 ‘I tell you,’ replied Jesus, ‘if you have faith, without ever a doubt, you will do what not only what has been done to the fig tree, but, even if you should say to this hill “Be lifted up and hurled into the sea!” it would be done.
Jesus vastaten sanoi heille: totisesti sanon minä teille: jos teillä olis usko, ja ette epäilisi, niin ette ainoastaan tätä tekisi, mikä fikunapuulle tapahtui, vaan myös jos te sanoisitte tälle vuorelle: siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuis.
22 And whatever you ask for in your prayers will, if you have faith, be granted you.’
Ja kaikki, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saatte.
23 After Jesus had come into the Temple Courts, the chief priests and the elders of the people came up to him as he was teaching, and said, ‘What authority have you to do these things? Who gave you this authority?’
Ja kuin hän meni templiin, tulivat hänen opettaissansa hänen tykönsä pappein päämiehet ja kansan vanhimmat, sanoen: millä voimalla sinä näitä teet? taikka kuka sinulle antoi sen voiman?
24 ‘I, too,’ said Jesus in reply, ‘will ask you one question; if you will give me an answer to it, then I, also, will tell you what authority I have to act as I do.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä tahdon myös teiltä kysyä yhden sanan: jos te sen minulle sanotte, niin minä myös teille sanon, millä voimalla minä näitä teen:
25 It is about John’s baptism. What was its origin? Divine or human?’ But they began arguing among themselves, ‘If we say “divine,” he will say to us “Why then didn’t you believe him?”
Kusta Johanneksen kaste oli, taivaastako taikka ihmisistä? Niin he ajattelivat isellensä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo meille: miksi ette siis häntä uskoneet?
26 But if we say “human,” we are afraid of the people, for everyone regards John as a prophet.’
Mutta jos me sanomme: se oli ihmisistä, niin me pelkäämme kansaa; sillä kaikki pitivät Johanneksen prophetana.
27 So the answer they gave Jesus was – ‘We do not know.’ ‘Then I,’ he said, ‘refuse to tell you what authority I have to do these things.
Ja he vastaten sanoivat Jesukselle: emme tiedä. Sanoi hän heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
28 What do you think of this? There was a man who had two sons. He went to the elder and said “Go and work in the vineyard today my son.”
Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänäpänä tekemään työtä minun viinamäkeeni.
29 “Yes, sir,” he answered; but he did not go.
Niin hän vastaten sanoi: en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni.
30 Then the father went to the second son, and said the same. “I will not,” he answered; but afterwards he was sorry and went.
Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään.
31 Which of the two sons did as his father wished?’ ‘The second,’ they said. ‘I tell you,’ added Jesus, ‘that tax collectors and prostitutes are going into the kingdom of God before you.
Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimäinen. Sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille: Publikanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan.
32 For when John came to you, walking in the path of righteousness, you did not believe him, but tax collectors and prostitutes did; and yet you, though you saw this, even then were not sorry, nor did you believe him.
Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet: mutta Publikanit ja portot uskoivat hänen. Mutta te, jotka sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet.
33 ‘Listen to another parable. A man, who was an employer, once planted a vineyard, put a fence round it, dug a winepress in it, built a tower, and then let it out to tenants and went abroad.
Kuulkaat toinen vertaus: oli perheenisäntä, joka istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille, ja kaivoi siihen viinakuurnan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja vaelsi muille maille.
34 When the time for the grape harvest drew near, he sent his servants to the tenants, to receive his share of the produce.
Mutta kuin hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palveliansa peltomiesten tykö, ottamaan sen hedelmiä.
35 But the tenants seized his servants, beat one, killed another, and stoned a third.
Ja peltomiehet ottivat kiinni hänen palveliansa, ja yhden he pieksivät, toisen he tappoivat, kolmannen he kivittivät.
36 A second time the owner sent some servants, a larger number than before, and the tenants treated them in the same way.
Taas hän lähetti toiset palveliat, usiammat kuin ensimäiset, ja he tekivät heille myös niin.
37 As a last resource he sent his son to them. “They will respect my son,” he said.
Mutta viimein lähetti hän heidän tykönsä poikansa, sanoen: he karttavat poikaani.
38 But the tenants, on seeing his son, said to each other “Here is the heir! Come, let us kill him, and get his inheritance.”
Mutta kuin peltomiehet näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: tämä on perillinen; tulkaat, tappakaamme häntä, ja niin me saamme hänen perintönsä.
39 So they seized him, and threw him outside the vineyard, and killed him.
Ja he ottivat hänen kiinni, sysäsivät ulos viinamäestä ja tappoivat.
40 Now, when the owner of the vineyard comes, what will he do to those tenants?’
Kun siis viinamäen isäntä tulee, mitä hän niiden peltomiesten tekee?
41 ‘Miserable wretches!’ they exclaimed, ‘he will put them to a miserable death, and he will let out the vineyard to other tenants, who will pay him his share of the produce at the proper times.’
He sanoivat hänelle: ne pahat hän pahasti hukuttaa, ja antaa viinamäkensä toisille viinamäen miehille, jotka hänelle antavat hedelmät ajallansa.
42 Then Jesus added, ‘Have you never read in the scriptures? – “The stone which the builders despised – has now itself become the cornerstone. This cornerstone has come from the Lord, and is marvellous in our eyes.”
Sanoi Jesus heille: ettekö te ikänä Raamatuissa ole lukeneet: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut kulmakiveksi. Herralta on se tapahtunut, ja on ihmeellinen meidän silmäimme edessä.
43 That, I tell you, is why the kingdom of God will be taken from you, and given to a nation that does produce the fruit of the kingdom.
Sentähden sanon minä teille: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.
44 Yes, and he who falls on this stone will be dashed to pieces, while anyone on whom it falls – it will scatter him as dust.’
Ja joka lankee tähän kiveen, hän runnellaan. Mutta jonka päälle hän lankee, sen hän murentaa.
45 After listening to these parables, the chief priests and the Pharisees saw that it was about them that he was speaking;
Ja kuin pappein päämiehet ja Pharisealaiset kuulivat hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän heistä sanoi.
46 yet, although eager to arrest him, they were afraid of the crowds, who regarded him as a prophet.
Ja kuin he pyysivät häntä ottaa kiinni, pelkäsivät he kansaa, sillä he pitivät hänen prophetana.
