Luke 9
1 Jesus called the Twelve together, and gave them power and authority over all demons, as well as to cure diseases.
Mutta hän kutsui kokoon kaksitoistakymmentä opetuslastansa, ja antoi heille voiman ja vallan kaikkein perkeleiden ylitse, ja taudit parantaa,
2 He sent them out as his messengers, to proclaim the kingdom of God, and to work cures.
Ja lähetti heitä saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
3 ‘Do not,’ he said to them, ‘take anything for your journey; not even a staff, or a bag, or bread, or any silver, or a change of clothes with you.
Ja sanoi heille: älkäät ottako mitään myötänne tielle, ei sauvoja, eikä myös säkkiä, eikä leipää, eikä rahaa: älkää myös kahta hametta pitäkö.
4 Whatever house you go to stay in, remain there, and leave from that place.
Ja johon huoneesen te tulette sisälle, siinä te olkaat ja siitä lähtekäät ulos.
5 If people do not welcome you, as you leave that town, shake even the dust off your feet, as a protest against them.’
Ja kuka ikänä ei teitä ota vastaan, niin menkäät pois siitä kaupungista ja puhdistakaat tomu teidän jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.
6 Then they set out and went from village to village, telling the good news and curing people everywhere.
Ja he menivät ulos ja vaelsivat kylissä, saarnaten evankeliumia, ja paransivat joka paikassa.
7 Herod the ruler heard of all that was happening, and was perplexed, because it was said by some that John must be risen from the dead.
Mutta Herodes tetrarka kuuli kaikki, mitä häneltä tehty oli, ja hän epäili, että muutamat sanoivat Johanneksen nousseeksi kuolleista.
8 Some again said that Elijah had appeared, and others that one of the old prophets had risen again.
Muutamat taas Eliaan ilmaantuneen, ja muut, että joku prophetaista oli noussut ylös.
9 But Herod himself said, ‘John I beheaded; but who is this of whom I hear such things?’ And he endeavoured to see him.
Ja Herodes sanoi: Johanneksen kaulan minä leikkasin; vaan kuka tämä lienee, josta minä senkaltaisia kuulen? Ja hän pyysi nähdä häntä.
10 When the apostles returned, they related to Jesus all that they had done. Then Jesus went privately to a town called Bethsaida, taking the apostles with him.
Ja apostolit palasivat, ja juttelivat hänelle kaikki, mitä he olivat tehneet. Ja hän otti heidät tykönsä ja meni erinänsä Betsaidan kaupungin erämaahan.
11 But the people recognised him and followed him in crowds; and Jesus welcomed them and spoke to them about the kingdom of God, while he cured those who were in need of help.
Kuin kansa sen ymmärsi, seurasivat he häntä, ja hän otti heitä vastaan, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta, ja jotka parannusta tarvitsivat, teki hän terveeksi.
12 The day was drawing to a close, when the twelve came up to him, and said, ‘Send the crowd away, so that they may make their way to the villages and farms round about, and find themselves lodgings and provisions, for we are in a lonely spot here.’
Mutta päivä rupesi jo laskemaan ja ne kaksitoistakymmentä tulivat ja sanoivat hänelle: päästä kansa menemään lähikyliin ja majoihin poikkeamaan, ruokaa saamaan; sillä me olemme täällä eramaassa.
13 But Jesus said, ‘It is for you to give them something to eat.’ ‘We have not more than five loaves and two fish,’ they answered. ‘Unless indeed we are to go and buy food for all these people.’
Niin hän sanoi heille: antakaat te heille syötävää; mutta he sanoivat: ei meillä enempi ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme mene ja osta ruokaa kaikelle tälle kansalle;
14 (For the men among them were about five thousand.) ‘Get them seated in companies,’ was his reply, ‘about fifty in each.’
Sillä heitä oli lähes viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsillensa: pankaat heitä istumaan kuhunkin joukkoon viisikymmentä.
15 This they did, and got all the people seated.
Ja he tekivät niin ja asettivat heidät kaikki aterioitsemaan.
16 Taking the five loaves and the two fish, Jesus looked up to heaven and said the blessing over them. Then he broke them in pieces, and gave them to his disciples to set before the people.
Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaasen ja siunasi niitä, ja mursi ja antoi opetuslapsille panna kansan eteen.
17 Everyone had sufficient to eat, and what was left of the broken pieces was picked up – twelve baskets.
Ja he söivät kaikki ja ravittiin; ja koottiin tähteitä, jotka jäi, kaksitoistakymmentä koria muruja.
18 Afterwards, when Jesus was alone, praying, his disciples joined him, and he asked them this question – ‘Who do the people say that I am?’
Ja tapahtui, kuin hän yksinänsä rukoilemassa oli, olivat myös opetuslapset hänen kanssansa, ja hän kysyi heiltä, sanoen: kenenkä sanoo kansa minun olevan?
19 ‘John the Baptist,’ was their answer. ‘Others, however, say that you are Elijah, while others say that one of the old prophets has risen again.’
Mutta ha vastasivat ja sanoivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, muutamat taas jonkun vanhoista prophetaista nousseen ylös.
20 ‘But you,’ he went on, ‘who do you say that I am?’ And to this Peter answered, ‘The Christ of God.’
Niin hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Vastasi Pietari ja sanoi: sinä olet Jumalan Kristus.
21 Jesus, however, strictly charged them not to say this to anyone;
Ja hän haastoi heitä, ja kielsi heidät kellekään sitä sanomasta.
22 he told them that the Son of Man must undergo much suffering, and be rejected by the elders, and chief priests, and teachers of the Law, and be put to death, and rise on the third day.
Ja sanoi: Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmita ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.
23 And to all present he said, ‘If any one wishes to walk in my steps, they must renounce self, and take up their cross daily, and follow me.
Niin hän sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakaan ristinsä joka päivä, ja seuratkaan minua.
24 For whoever wishes to save their life will lose it, and whoever, for my sake, loses his life – that person will save it.
Sillä joka henkensä tähdellä pitää tahtoo, hänen pitää sen kadottaman; mutta joka henkensä kadottaa minun tähteni, hän pitää sen tallella.
25 What good does it do someone if, when they has gained the whole world, they has lost or forfeited themselves?
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja itsensä kadottais, eli vahinkoon saattais?
26 Whoever is ashamed of me and of my teaching, the Son of Man will be ashamed of them, when he comes in his glory and the glory of the father and of the holy angels.
Sillä kuka ikänä minua häpee ja minun sanojani, sitä Ihmisen Pojan pitää häpeemän, kuin hän ole tuleva hänen ja Isän ja pyhäin enkelien kunniassa.
27 Indeed, I tell you, some who are standing before me will not know death, until they have seen the kingdom of God.’
Mutta minä totisesti sanon teille: muutamat ovat, jotka tässä seisovat, jotka ei maista kuolemaa, siihen asti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan.
28 About eight days after speaking these words, Jesus went up the mountain to pray, taking with him Peter, John, and James.
Ja tapahtui kahdeksan päivän perästä näiden sanain jälkeen, että hän otti tykönsä Pietarin ja Johanneksen ja Jakobin, ja meni ylös vuorelle rukoilemaan.
29 As he was praying, the aspect of his face was changed, and his clothing became a dazzling white.
Ja kuin hän rukoile, muuttui hänen kasvonsa ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi ja kiiltäväksi.
30 And all at once two men were talking with Jesus; they were Moses and Elijah,
Ja katso, kaksi miestä puhui hänen kanssansa, jotka olivat Moses ja Elias,
31 who appeared in a glorified state, and spoke of his departure, which was destined to take place at Jerusalem.
Jotka näkyivät kunniassa ja ja puhuivat hänen menostansa, jonka hän täyttävä oli Jerusalemissa.
32 Peter and his companions had been overpowered by sleep but, suddenly becoming wide awake, they saw Jesus glorified and the two men who were standing beside him.
Mutta Pietari ja jotka hänen kanssansa olivat, olivat unesta raskautetut; mutta koska he heräsivät, näkivät he hänen kunniansa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen tykönänsä.
33 And, as Moses and Elijah were passing away from Jesus, Peter exclaimed, ‘Sir, it is good to be here; let us make three tents, one for you, and one for Moses, and one for Elijah.’ He did not know what he was saying;
Ja tapahtui, kuin he läksivät hänen tyköänsä, sanoi Pietari Jesukselle: Mestari, hyvä on meidän tässä olla, tehkäämme tähän kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden; eikä tietänyt, mitä sanoi.
34 and, while he was speaking, a cloud came down and enveloped them; and they were afraid, as they passed into the cloud;
Ja hänen näitä puhuissansa, tuli pilvi ja varjosi ympäri heidät; mutta he peljästyivät, koska tulivat pilven sisälle.
35 and from the cloud came a voice which said – ‘This is my Son, the Chosen One; him you must hear.’
Ja ääni tuli pilvestä, sanoen: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaat häntä.
36 And, as the voice ceased, Jesus was found alone. The apostles kept silence, and told no one about any of the things that they had seen.
Ja kuin ääni parhaallansa kuului, löysivät he Jesuksen yksin. Ja he vaikenivat, eikä mitään kellenkään niinä päivinä jutelleet niistä, mitkä he nähneet olivat.
37 The next day, when they had come down from the mountain, a great crowd met Jesus.
Mutta tapahtui toisena päivänä, kuin he menivät alas vuorelta, kohtasi heitä paljo väkeä.
38 And just then a man in the crowd shouted out, ‘Teacher, I entreat you to look at my son, for he is my only child;
Ja katso, yksi mies huusi kansasta, sanoen: Mestari! minä rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sillä hän on minulle ainokainen.
39 all at once a spirit will seize him, suddenly shriek out, and throw him into convulsions until he foams, and will leave him only when he is utterly exhausted.
Ja katso, henki ottaa hänen, ja hän huutaa kohta, ja se repii häntä, niin että hän vaahtuu, ja se luopuu tuskalla hänestä, kuin hän häntä runtelee.
40 I entreated your disciples to drive the spirit out, but they could not.’
Ja minä rukoilin sinun opetuslapsias häntä ajamaan ulos, mutta ei he voineet.
41 ‘Faithless and perverse generation!’ Jesus exclaimed, ‘How long must I be with you and have patience with you? Lead your son here.’
Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pitää teidän tykönänne oleman ja teitä kärsimän? Tuo poikas tänne.
42 While the boy was coming up to Jesus, the demon dashed him down and threw him into convulsions. But Jesus rebuked the foul spirit, and cured the boy, and gave him back to his father.
Ja kuin hän vielä tulossa oli, repeli häntä perkele ja muserteli; mutta Jesus nuhteli rietasta henkeä, ja paransi pojan, ja antoi hänen jälleen isällensä.
43 And all present were struck with awe at the majesty of God. In the midst of the general astonishment at all that Jesus was doing, he said to his disciples,
Niin he kaikki hämmästyivät Jumalan kunniallista voimaa. Mutta koska kaikki ihmettelivät kaikkia niitä, mitä Jesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
44 ‘Listen carefully to my words. For the Son of Man is destined to be betrayed into the hands of his fellow men.’
Pankaat te nämät puheet korviinne; sillä tuleva on, että Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin.
45 But the disciples did not understand the meaning of this; it had been concealed from them so that they did not see it, and they were afraid to question him as to what he meant.
Mutta ei he ymmärtäneet sitä sanaa, ja se oli heiltä peitetty, niin ettei he sitä ymmärtäneet; ja he pelkäsivät kysyä sitä sanaa häneltä.
46 A discussion arose among the disciples as to which of them was the greatest;
Niin tuli myös kamppaus heidän keskenänsä, kuka heistä suurin olis.
47 and Jesus, knowing of the discussion that was occupying their thoughts, took hold of a little child, and placed it beside him,
Kuin Jesus näki heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti tykönsä,
48 and then said to them, ‘Anyone who, for the sake of my name, welcomes even this little child is welcoming me; and anyone who welcomes me is welcoming him who sent me as his messenger. For whoever is least among you all – that person is great.’
Ja sanoi heille: kuka ikänä tämän poikaisen ottaa vastaan minun nimeeni, hän ottaa vastaan minun; ja kuka ikänä minun ottaa vastaan, hän ottaa vastaan sen, joka minun lähetti. Sillä joka vähin on teidän keskenänne, se pitää oleman suurin.
49 John said, ‘Sir, we saw a man driving out demons by using your name, and we tried to prevent him, because he does not follow you with us.’
Niin Johannes vastasi ja sanoi: Mestari! me näimme yhden sinun nimes kautta perkeleitä ajavan ulos, ja me kielsimme häntä; sillä ei hän seuraa meitä.
50 ‘None of you must prevent him,’ Jesus said to John, ‘whoever is not against you is for you.’
Ja Jesus sanoi hänelle: älkäät kieltäkö; sillä joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolestamme.
51 As the days before his being taken up to heaven were growing few, Jesus set his face resolutely in the direction of Jerusalem; and he sent on messengers in advance.
Mutta tapahtui, kuin aika täytetty oli, että hän piti täältä otettaman ylös, käänsi hän kasvonsa menemään Jerusalemin puoleen,
52 On their way, they went into a Samaritan village to make preparations for him,
Ja lähetti sanansaattajat edellänsä, ja he menivät yhteen Samarialaisten kylään, majaa hänelle valmistamaan.
53 but the people there did not welcome him, because his face was set in the direction of Jerusalem.
Ja ei ne häntä ottaneet vastaan, että hänen kasvonsa oli käännetty menemään Jerusalemia päin.
54 When James and John saw this, they said, ‘Master, do you wish us to call for fire to come down from the heavens and consume them?’
Mutta kuin hänen opetuslapsensa Jakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: Herra, tahdotkos, niin me sanomme, että tuli tulee taivaasta ja kadottaa heidät, niinkuin Eliaskin teki?
55 But Jesus turned and rebuked them.
Mutta Jesus kääsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette.
56 And they made their way to another village.
Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan. Ja he menivät toiseen kylään.
57 And, while they were on their way, a man said to Jesus, ‘I will follow you wherever you go.’
Ja tapahtui heidän vaeltaissansa, että yksi tiellä sanoi: minä seuraan sinua, kuhunkas ikänä menet, Herra.
58 ‘Foxes have holes,’ he replied, ‘and wild birds their nests, but the Son of Man has nowhere to lay his head.’
Ja Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pesät; mutta ei ihmisen Pojalla ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.
59 To another man Jesus said, ‘Follow me.’ ‘Let me first go and bury my father,’ said the man.
Mutta hän sanoi toiselle: seuraa minua! niin se sanoi: Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isääni.
60 But Jesus said, ‘Leave the dead to bury their dead; but go yourself and carry far and wide the news of the kingdom of God.’
Niin Jesus sanoi hänelle: anna kuolleet haudata kuolleitansa; mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.
61 ‘Master,’ said another, ‘I will follow you; but first let me say goodbye to my family.’
Ja toinen myös sanoi: Herra, minä seuraan sinua, mutta salli minun ensin mennä hyvästi jättämään niitä, jotka kotonani ovat.
62 But Jesus answered, ‘No one who looks back, after putting their hand to the plough, is fitted for the kingdom of God.’
Mutta Jesus sanoi hänelle: kuka ikänä kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.
