Luke 13
1 Just at that time some people had come to tell Jesus about the Galileans, whose blood Pilate had mingled with the blood of their sacrifices.
Ja olivat muutamat sillä ajalla siinä, jotka ilmoittivat hänelle Galilealaisista, joiden veren Pilatus oli heidän uhriensa kanssa sekoittanut.
2 ‘Do you suppose,’ replied Jesus, ‘that, because these Galileans have suffered in this way, they were worse sinners than any other Galileans?
Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: luuletteko, että nämät Galilealaiset olivat syntiset kaikkein Galilealaisten suhteen, että heidän senkaltaista täytyi kärsiä?
3 No, I tell you; but, unless you repent, you will all perish as they did.
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
4 Or those eighteen men at Siloam on whom the tower fell, killing them all, do you suppose that they were worse offenders than any other inhabitants of Jerusalem?
Taikka luuletteko, että ne kahdeksantoistakymmentä, joiden päälle Siloan torni lankesi ja tappoi heidät, olivat vialliset kaikkein ihmisten suhteen, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 No, I tell you; but, unless you repent, you will all perish in the same manner.’
Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.
6 And Jesus told them this parable – ‘A man, who had a fig tree growing in his vineyard, came to look for fruit on it, but could not find any.
Mutta hän sanoi tämän vertauksen: yhdellä oli fikunapuu, hänen viinamäessänsä istutettu, ja hän tuli etsein hedelmää hänestä ja ei löytänyt.
7 So he said to his gardener “Three years now I have come to look for fruit on this fig tree, without finding any! Cut it down. Why should it rob the soil?”
Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmää tästä fikunapuusta, ja en löydä, hakkaa se pois: miksi se myös maata turmelee?
8 “Leave it this one year more, Sir,” the man answered, “until I have dug round it and manured it.
Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauvan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan:
9 Then, if it bears in future, well and good; but if not, you can have it cut down.”’
Jos hän sittekin hedelmän tekis; jollei, niin hakkaa se sitte pois.
10 Jesus was teaching on a Sabbath in one of the synagogues,
Mutta hän opetti sabbatina yhdessä synagogassa,
11 and he saw before him a woman who for eighteen years had suffered from weakness owing to her having an evil spirit in her. She was bent double, and was wholly unable to raise herself.
Ja katso, siellä oli vaimo, jolla oli sairauden henki kahdeksantoistakymmentä vuotta ollu, ja kävi kumarruksissa, eikä voinut ikänä itsiänsä ojentaa.
12 When Jesus saw her, he called her to him, and said, ‘Woman, you are released from your weakness.’
Mutta kuin Jesus sen näki, kutsui hän hänen tykönsä ja sanoi hänelle: vaimo, sinä olet päässyt taudistas.
13 He placed his hands on her, and she was instantly made straight, and began to praise God.
Ja hän pani kätensä hänen päällensä, ja kohta se ojensi ylös itsensä ja kiitti Jumalaa.
14 But the synagogue leader, indignant that Jesus had worked the cure on the Sabbath, intervened and said to the people, ‘There are six days on which work ought to be done; come to be cured on one of those, and not on the Sabbath.’
Niin vastasi synagogan päämies ja närkästyi, että Jesus paransi sabbatina, ja sanoi kansalle: kuusi päivää ovat, joina sopii työtä tehdä; niinä te tulkaat ja antakaat teitä parantaa, ja ei sabbatin päivänä.
15 ‘You hypocrites!’ the Master answered him. ‘Does not everyone of you let your ox or your donkey loose from its manger, and take it out to drink, on the Sabbath?
Niin vastasi häntä Herra ja sanoi: sinä ulkokullattu! eikö kukin teistä päästä nautaansa eli aasiansa sabbatina seimestä ja johdata juomaan?
16 But this woman, a daughter of Abraham, who has been kept in bondage by Satan for now eighteen years, ought not she to have been released from her bondage on the Sabbath?’
Eikö myös tämä Abrahamin tytär pitäisi sabbatina päästettämän tästä siteestä, jonka, katso, saatana on kahdeksantoistakymmentä vuotta sitonut?
17 As he said this, his opponents all felt ashamed; but all the people rejoiced to see all the wonderful things that he was doing.
Ja kuin hän näitä sanoi, niin häpesivät kaikki, jotka häntä vastaan olivat. Ja kaikki kansa iloitsi kaikista kunniallisista töistä, joita häneltä tehtiin.
18 So Jesus said, ‘What is the kingdom of God like? And to what can I liken it?
Niin hän sanoi: kenenkä vertainen on Jumalan valtakunta, ja kenenkä kaltaiseksi minä sen teen?
19 It is like a mustard seed which a man took and put in his garden. The seed grew and became a tree, and the wild birds roosted in its branches.’
Se on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi yrttitarhaansa; ja se kasvoi ja tuli suureksi puuksi ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille.
20 And again Jesus said, ‘To what can I liken the kingdom of God?
Ja hän taas sanoi: kenenkä vertaiseksi minä Jumalan valtakunnan teen?
21 It is like some yeast which a woman took and covered in three pecks of flour, until the whole had risen.’
Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.
22 Jesus went through towns and villages, teaching as he went, and making his way towards Jerusalem.
Ja hän vaelsi kaupunkien ja kyläin kautta opettain, ja matkusti Jerusalemia päin.
23 ‘Master,’ someone asked, ‘are there but few in the path of salvation?’ And Jesus answered,
Niin sanoi yksi hänelle: Herra, vähäkö niitä on, jotka autuaaksi tulevat? Ja hän sanoi heille:
24 ‘Strive to go in by the narrow door. Many, I tell you, will seek to go in, but they will not be able,
Pyytäkäät ahtaasta portista mennä sisälle, sillä monta on, sanon minä teille, jotka pyytävät mennä sisälle, ja ei taida.
25 when once the master of the house has got up and shut the door, while you begin to say, as you stand outside and knock, “Sir, open the door for us.” His answer will be – “I do not know where you come from.”
Kuin perheenisäntä on noussut ja oven sulkenut, ja te rupeette ulkona seisomaan ja oven päälle kolkuttamaan ja sanomaan: Herra, Herra, avaa meille! ja hän vastaa ja sanoo teille: en minä teitä tunne, kusta te olette;
26 Then you will begin to say “We have eaten and drunk in your presence, and you have taught in our streets,” and his reply will be –
Niin te rupeette sanomaan: me olemme syöneet ja juoneet sinun edessäs, ja meidän kaduillamme sinä opetit.
27 “I do not know where you come from. Leave my presence, all you who are living in wickedness.”
Ja hän on sanova: minä sanon teille: en minä teitä tunne, kusta te olette; menkäät pois minun tyköäni, kaikki te väärintekiät.
28 There, there will be weeping and grinding of teeth, when you see Abraham, Isaac, and Jacob, and all the prophets, in the kingdom of God, while you yourselves are being driven outside.
Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, kuin te näette Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin ja kaikki prophetat Jumalan valtakunnassa, mutta itsenne ajettavan ulos.
29 People will come from East and West, and from North and South, and take their places at the banquet in the kingdom of God.
Ja heidän pitää tuleman idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja Jumalan valtakunnassa istuman.
30 There are some who are last now who will then be first, and some who are first now who will then be last!’
Ja katso, ne ovat viimeiset, jotka tulevat ensimäsiksi, ja ne ovat ensimäiset, jotka tulevat viimeisiksi.
31 Just then some Pharisees came up to Jesus and said, ‘Go away and leave this place, for Herod wants to kill you.’
Sinä päivänä tulivat muutamat Pharisealaiset ja sanoivat hänelle: lähde ulos ja mene täältä pois; sillä Herodes tahtoo sinua tappaa.
32 But Jesus answered, ‘Go and say to that fox “Look you, I am driving out demons and will be completing cures today and tomorrow, and on the third day I will have done.”
Ja hän sanoi heille: menkäät ja sanokaat sille ketulle: katso, minä ajan ulos perkeleitä, ja parannan tänäpänä ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä lopetetaan.
33 But today and tomorrow and the day after I must go on my way, because it cannot be that a prophet should meet his end outside Jerusalem.
Kuitenkin pitää minun tänäpänä ja huomenna ja toisena huomenna vaeltaman; sillä ei tapahdu, että propheta muualla hukataan kuin Jerusalemissa.
34 Jerusalem! Jerusalem! You who slays the prophets and stones the messengers sent to you – Oh, how often have I wished to gather your children round me, as a hen takes her brood under her wings, and you would not come!
Jerusalem, Jerusalem, joka tapat prophetat ja kivität niitä, jotka sinun tykös lähetetään, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipiensä alle, ja ette tahtoneet?
35 Verily your house is left to you desolate! And never, I tell you, will you see me, until you say – “Blessed is He who comes in the name of the Lord.”’
Katso, teidän huoneenne jätetään teille kylmille. Totisesti sanon minä teille: ei teidän pidä minua näkemän, siihenasti kuin se aika tulee, jona te sanotte: siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
