Acts 21
1 When we had torn ourselves away and had set sail, we ran before the wind to Cos; the next day we came to Rhodes, and from there to Patara,
Kuin siis tapahtui, että me laskimme ulos ja heistä luovuimme, menimme me kohdastansa Koon saareen, ja toisena päivänä Rodoon, ja sieltä Pataraan.
2 where we found a ship crossing to Phoenicia, and went on board and set sail.
Ja kuin me sieltä haahden löysimme, joka Phenikiaan hankitsi, siihen me astuimme, ja läksimme matkaan.
3 After sighting Cyprus and leaving it on the left, we sailed to Syria, and put into Tyre, where the ship was to discharge her cargo.
Ja kuin Kypros rupesi näkymään ja me sen vasemmalle puolelle jättäneet olimme, purjehdimme me Syriaan ja tulimme Tyroon; sillä siellä piti se haaksi tyhjennettämän.
4 There we found the disciples and stayed a week with them. Speaking under the influence of the Spirit, they warned Paul not to set foot in Jerusalem.
Ja kuin me löysimme opetuslapsia, niin me olimme siellä seitsemän päivää. Ja ne sanoivat Paavalille hengen kautta, ettei hänen pitänyt Jerusalemiin menemän.
5 However, when we had come to the end of our visit, we went on our way, all the disciples with their wives and children escorting us out of the city. We knelt down on the beach, and prayed,
Ja tapahtui, kuin me ne päivät olimme viettäneet, niin me läksimme matkaan, ja he saattivat kaikki meitä vaimoin ja lasten kanssa ulos kaupungista, ja me lankesimme rannassa polvillemme ja rukoilimme.
6 and then said goodbye to one another; after which we went on board, and they returned home.
Ja sittekuin me toinen toistamme tervehdimme, niin me astuimme haahteen; vaan he palasivat kotiansa.
7 After we had made the run from Tyre, we landed at Ptolemais, and exchanged greetings with the followers there, and spent a day with them.
Mutta me päätimme meidän purjehdusretkemme, tulimme Tyrosta Ptolemaidaan, tervehdimme veljiä ja olimme päivän heidän tykönänsä.
8 The next day we left, and reached Caesarea, where we went to the house of Philip, the missionary, who was one of the Seven, and stayed with him.
Toisena päivänä läksimme me matkaan, jotka Paavalin kanssa olimme, ja tulimme Kesareaan, ja menimme Philippus evankelistan huoneeseen, (joka oli yksi niistä seitsemästä, ) ja jäimme hänen tykönsä.
9 He had four unmarried daughters, who had the gift of prophecy.
Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, jotka ennustivat.
10 During our visit, which lasted several days, a prophet, named Agabus, came down from Judea.
Ja että me olimme siellä monta päivää, tuli alas Juudeasta propheta, Agabus nimeltä.
11 He came to see us, and, taking Paul’s belt, and binding his own feet and hands with it, said, ‘This is what the Holy Spirit says – “The man to whom this belt belongs will be bound like this by the religious authorities in Jerusalem, and they will give him up to the Gentiles”.’
Kuin hän tuli meidän tykömme, otti hän Paavalin vyön, sitoi jalkansa ja kätensä, ja sanoi: näin sanoo Pyhä Henki: sen miehen, jonka tämä vyö on, pitää Juudalaiset niin Jerusalemissa sitoman ja antaman ylön pakanain käsiin.
12 When we heard that, we and the people of the place began to entreat Paul not to go up to Jerusalem.
Mutta kuin me sen kuulimme, rukoilimme sekä me että muut, jotka siinä olivat, ettei hänen pitänyt Jerusalemiin menemän.
13 It was then that Paul made the reply, ‘Why are you weeping and breaking my heart like this? For my part, I am ready not only to be bound, but even to suffer death at Jerusalem for the name of the Lord Jesus.’
Niin Paavali vastasi: mitä te teette, että te itkette ja raskautatte minun sydäntäni? Sillä minä olen valmis, en ainoasti sidottaa, mutta myös kuolemaan Jerusalemissa, Herran Jesuksen nimen tähden.
14 So, as he would not be persuaded, we said no more to him, only adding – ‘The Lord’s will be done.’
Ja ettei hän antanut itsiänsä puhuttaa ylitse, niin me siihen tyydyimme, sanoen: tapahtukoon Herran tahto!
15 At the end of our visit, we made our preparations, and started on our way up to Jerusalem.
Ja niiden päiväin jälkeen tulimme me valmiiksi ja menimme ylös Jerusalemiin.
16 Some of the disciples from Caesarea went with us, and brought Mnason with them, a Cypriot disciple of long standing, with whom we were to stay.
Ja tulivat muutamat opetuslapset Kesareasta meidän kanssamme ja toivat vanhan opetuslapsen Kypristä, nimeltä Mnason, joka meitä piti huoneesensa ottaman.
17 On our arrival at Jerusalem, the followers of the Lord there gave us a hearty welcome;
Vaan kuin me tulimme Jerusalemiin, niin veljet mielellänsä meidät ottivat vastaan.
18 and the next day Paul went with us to see James, and all the church elders were present.
Toisena päivänä meni Paavali meidän kanssamme Jakobin tykö, ja kaikki vanhimmat olivat läsnä.
19 After greeting them, Paul related in detail all that God had done among the Gentiles through his efforts;
Kuin hän heitä oli tervehtinyt, jutteli hän järjestänsä, mitä Jumala oli hänen virkansa kutta pakanain seassa tehnyt.
20 and, when they had heard it, they began praising God, and said to Paul: ‘You see, brother, that those of our people who have become believers in Christ may be numbered by tens of thousands, and they are all naturally earnest in upholding the Jewish Law.
Mutta kuin he nämät kuulivat, kunnioittivat he Herraa ja sanoivat hänelle: sinä näet, rakas veli, kuinka monta tuhatta Juudalaista ovat uskoneet, ja ne kaikki lain puolesta kiivaat ovat.
21 Now they have heard it said about you, that you teach all of our people in foreign countries to forsake Moses, for you tell them not to circumcise their children or even to observe Jewish customs.
Mutta he ovat sinusta kuulleet, että sinä opetat luopumista Moseksesta kaikille Juudalaisille, jotka pakanain seassa asuvat, sanoen ettei heidän pidä ympärileikkaaman lapsiansa eikä säätyin jälkeen vaeltaman.
22 Well now, as they are certain to hear of your arrival, do what we are going to suggest.
Mikä siis on? Kaiketi pitää kansan tuleman kokoon; sillä heidän pitää saaman tietää sinun tulleeksi.
23 We have four men here, who have of their own accord put themselves under a vow.
Niin tee siis se, mitä me sinulle sanomme. Meillä on tässä neljä miestä, joilla on lupaus päällänsä.
24 Join these men, share their purification, and bear their expenses, so that they may shave their heads; and then all will see that there is no truth in what they have been told about you, but that, on the contrary, you yourself rule your life in obedience to the Jewish Law.
Ota ne tykös, ja puhdista itses heidän kanssansa, ja kuluta jotakin heidän tähtensä, että he ajelisivat päänsä, ja siitä he kaikki ymmärtäisivät, ettei se mitään ole, mitä he sinusta kuulleet ovat, mutta että sinäkin vaellat, niinkuin sinä olisit lain pitävä.
25 As to the Gentiles who have become believers in Christ, we have sent our decision that they should avoid food offered to idols, and blood, and the flesh of strangled animals, and impurity.’
Mutta niistä, jotka uskoivat pakanoista, olemme me kirjoittaneet ja päättäneet, ettei heidän tarvitse näistä mitään pitää, vaan että he niitä välttäisivät, jotka epäjumalille ovat uhratut, ja verta, läkähtynyttä ja salavuoteutta.
26 Paul joined the men, and the next day shared their purification, and went into the Temple, and gave notice of the expiration of the period of purification when the usual offering should have been made on behalf of each of them.
Silloin Paavali otti ne miehet tykönsä ja puhdisti itsensä toisena päivänä heidän kanssansa, ja meni templiin, ja ilmoitti, että puhdistuksen päivät olivat täytetyt, siihenasti kuin jokaisen edestä heidän seassansa uhri oli uhrattu.
27 But, just as the seven days were drawing to a close, some of the Jewish people from Roman Asia caught sight of Paul in the Temple, and caused great excitement among all the people present, by seizing Paul and shouting,
Mutta kuin jo lähes seitsemän päivää kulunut oli, näkivät hänen Juudalaiset, jotka Asiasta olivat, templissä ja kehoittivat kaiken kansan, paiskasivat kätensä hänen päällensä,
28 ‘People of Israel! Help! This is the man who teaches everyone everywhere against our people, our Law, and this place; and, what is more, he has actually brought Greeks into the Temple and defiled this sacred place.’
Huutain: Israelin miehet, auttakaat! Tämä on se mies, joka kaikkia kaikissa paikoissa opettaa vastoin tätä kansaa ja lakia ja tätä siaa. Ja vieläkin hän on vienyt Grekiläisiäkin templiin, ja riivasi tämän pyhän sian.
29 (For they had previously seen Trophimus the Ephesian in Paul’s company in the city, and were under the belief that Paul had taken him into the Temple.)
(Sillä he olivat ennen nähneet Trophimon Ephesosta hänen kanssansa kaupungissa, ja he luulivat, että Paavali oli hänen templiin vienyt.)
30 The whole city was stirred, and the people quickly collected, seized Paul, and dragged him out of the Temple, when the doors were immediately shut.
Niin koko kaupunki nosti metelin, ja väki juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni ja riepoittivat hänen ulos templistä, ja kohta ovet suljettiin.
31 They were bent on killing him, when it was reported to the officer commanding the garrison, that all Jerusalem was in commotion.
Ja kuin he tahtoivat hänen tappaa, niin ylimmäinen sotajoukon päämies sai sanan, että koko Jerusalem oli kehoitettu.
32 He instantly got together some officers and soldiers, and charged down on the crowd, who, when they saw the commanding officer and his soldiers, stopped beating Paul.
Se otti kohta sotaväkeä ja sadanpäämiehiä, ja tuli juosten heidän tykönsä. Mutta kuin he näkivät sodanpäämiehen ja sotaväen, lakkasivat he Paavalia hosumasta.
33 Then he went up to Paul, arrested him, ordered him to be doubly chained, and proceeded to inquire who he was, and what he had been doing.
Kuin päämies lähestyi, otti hän hänen kiinni ja käski sitoa kaksilla kahleilla, ja kysyi, kuka hän oli, eli mitä hän oli tehnyt?
34 Some of the crowd said one thing, and some another; and, as he could get no definite reply because of the uproar, he ordered Paul to be taken into the barracks.
Mutta kansasta huusi yksi sitä, toinen tätä. Koska ei hän oikein taitanut ymmärtää huminan tähden, käski hän hänen vietää leiriin.
35 When Paul reached the steps, he was actually being carried by the soldiers, owing to the violence of the mob;
Ja kuin hän astumien eteen tuli, kannettiin hän sotamiehiltä kansan väkivallan tähden;
36 for the people were following in a mass, shouting out, ‘Kill him!’
Sillä paljo kansaa noudatti häntä, huutain: ota pois häntä!
37 Just as he was about to be taken into the Fort, Paul said to the commanding officer, ‘May I speak to you?’ ‘Do you know Greek?’ asked the commanding officer.
Ja kuin Paavali oli leiriin tulemallansa, sanoi hän sodanpäämiehelle: onko minulla lupa sinulle jotakin sanoa? Hän sanoi: taidatkos Grekan kielen?
38 ‘Aren’t you, then, the Egyptian who some time ago raised an insurrection and led the four thousand Bandits out into the wilderness?’
Etkös sinä siis ole Egyptin mies, joka ennen näitä päiviä kapinan nostit ja veit korpeen neljätuhatta murhamiestä?
39 ‘No,’ said Paul, ‘I am a Jew of Tarsus in Cilicia, a citizen of a city of some note. I beg you to give me permission to speak to the people.’
Niin Paavali sanoi: minä olen Juudalainen Tarsin, kuuluisan kaupungin asuvainen Kilikiasta. Minä rukoilen sinua, salli minun puhua kansalle.
40 The commanding officer gave his permission, and Paul, standing on the steps, made signs with his hand to the people, and, when comparative silence had been obtained, he said to them in Hebrew:
Ja kuin hän salli, niin Paavali seisoi astuttavilla ja viittasi kädellänsä kansalle. Kuin suuri vaikeneminen tuli, puhutteli hän heitä Hebrean kielellä ja sanoi:
